Villervallas Själen {Delica}

Villervallas Själen "Shandor"

Nimi: Villervallas Själen (Sekasorron sielu)
Pituus: 7,8 m
Siipien kärkiväli: 12 m
Skp: Uros
Ikä: 33 vuotta
Tyyppi: Vuorilohikäärme

emo: Själen (sielu)
isä: Villervalla (sekasorto)

Ulkonäkö: Shandor on epäilyksettä suurimpia lohikäärmeitä koko lohikäärmeiden Ikralla. Pelkästään uroksen ulkonäkö kehottaa pitämään välimatkaa, sillä takajaloillaan seistessään sillä on korkeutta 5 metriä ja siipien ollessa avonaisina kärkiväli reippaat 12 metriä. Vuorilohikäärmeelle tyypillisestä Shandor on raskasrakenteinen ja todella voimakas, tätä lohikäärmettä tuskin kukaan kuitenkaan arvioisi liian kevytkenkäisesti. Palatakseni vielä siipiin, ne ovat Shandorilla leveät ja luurankojen päistä löytyy piikit, joilla saa helposti tarrattua kallion pystysuoraankin seinämään. Siipien kalvot ovat hopeanvalkoiset ja luurangat puhdasta tumman sinistä.
Shandor muistuttaa muilta väreiltään enemmän vesilohikäärmettä, kuin vuorilohikäärmettä. Uroksen pohjavärinä toimii jäänvalkoinen, joka hohkaa kylmää valoa auringossa ollessaan. Koko olennon ulkonäkö saa aikaan jäisen tunnelman. Valkoisia suomuja pitkin valuvat jäänsiniset, spiraalimaiset kiemurat, jotka saavat Shandorin näyttämään pitkälti, hyvin hypnoottiselta.
Shandorin pää on jyrkkäpiirteinen, mutta aavistuksen kupera. Eniten siinä kiinnittää huomiota kuitenkin uroksen silmät jotka ovat normaalin ihmisen avoimen kämmenen kokoiset. Silmät ovat tummansinistä ja hopean valkoista, jäistä ulkonäköä, jotka kertovat kantajansa hankalasta ja vaarallisesta asenteesta. Heti korvien takaa urokselta nousevat hopean valkoiset spiraalimaiset sarvet, jotka ovat lähes 50 cm pitkät ja hieman eteen päin suuntautuneet. Shandorin etuhampaat jäävät suun ulkopuolelle, sekä 2 hammasta kummaltakin sivuilta. Heti sarvien takaa Shandorin selästä löytyy noin 30 cm välein noin 15 cm korkeita piikkejä, pyöreitä ja halkaisijaltaan selän tuntumassa noin 10 cm kaventuen sitten huippuaan kohden. Piikit jatkuvat hieman pieneten hännän päähän saakka.
Shandor kuuluu tultasyökseviin lohikäärmeisiin, eikä pelkää käyttää taitoaan.

Luonne: Shandor ei sääli mitään, ei ketään, ei milloinkaan tai missään. Uros pitää itseään kaiken elävän yläpuolella ja kunnioittaa vain kuolleita vanhempiaan. Shandor ajattelee pääasiassa että jos se suo seuraansa jollekkin repimättä sen päätä irti, oli toisella onnea ja Shandor jaksoi olla suvaitsevainen. Uros on kuitenkin syvällä sisällään hyvin utelias ja se onkin lähes ainoa tapa päästä karkuun totaalisesta hengen menettämis vaaratilanteesta, jos Shandorin kohtaa. Yleensä jos Shandor kokee tapaamansa olennon hyödylliseksi, huvituksena tai varsinkin tietojensa puolesta, valkoinen lohikäärme saattaa päästää tapaamansa menemään. Tiedän että luon tässä tappokoneen kuvaelmaa, mutta tosiasiassa Shandor pysyttelee kaukana muista olennoista, juuri siksi ettei sitä pahuksen vertaa voisi kiinnostaa niiden elämä, tai olemus. Lohikäärme pitää mielellään yllä kulissia että jokainen sen luokse päätyvä joutuu syödyksi, sillä silloin se saattaa olla rauhassa.
Kumppania Shandor ei etsi, ei myöskään ystävyyksiä tai keskustelukumppaneita. On kuitenkin yksi asia jonka vuoksi voi sanoa tämän lohikäärmeen elävän, ja se on tieto. Shandor on loppumattoman tiedonjanoinen, se ei kestä aukkokohtia ja sen vuoksi se lentää paljon muiden ikrojen välillä, jopa lohikläärmeelle epätyypillisesti. Omia tietojaan uros ei silti jaa, sen puoleen kuin kerro muille että tekee pitkiä retkiään. Lisäksi ensimmäisestä retkestään lähtien Shandor on ryhtynyt varomattomaksi muiden olentojen kanssa, eikä välitä vaikka tulisi nähdyksi. Tosin tässä tilanteessa se kuitenkin usein nirhauttaa näkijänsä, jotta välttäisi paniikin aiheuttamisen.

Menneisyys: Suurelle vuorilohikäärmepariskunnalle siunaantui täysin musta, noin puoli metriä korkea muna sydäntalvella. Pariskunta oli huolissaan kyvystään pitää se lämpimänä pahimmilla kylmillä, mutta hyvin tiiviin hoidon, ja itsensä riuduttamisen avulla, kesän saapuessa kuoritui valkoinen lohikäärmeen poikanen, joka sai vanhempiensa yhdistelmä nimen; Villervallas Själen, tutummin Shandor. Shandorin isä, Villervalla oli maineeltaan aika hurja tapaus. Uroksen tiedettiin vierailleen kummallakin muulla ikralla, tosin muiden olentojen näkymättömissä. Nimensä mukaisesti mustan kirjama uros oli kuitenkin enemmän sekasortoa kuin mitään luovaa aiheuttava, eikä Shandorin emä jäänyt paljoa paremmaksi. Själen, sielu, syntyi keskelle aika sotaista parisuhdetta ja tulikasvatetuksi vihassa ja raivossa. Nämä kaksi piirrettä poikivat vitivalkoisen naaraan perusluonteeseen, sekä myös Shandoriin.
Pari vuotiaana Shandor oli jo ikäisekseen suurikokoinen, taitava lentäjä ja pahasuinen. Enimmikseen omissa oloissaan jo sen ikäisenä asuva nuori lohikäärme koetteli rajojaan päivittäin, tehden itsestään päivä päivältä vahvemman ja voittamattomamman. 16 vuotianaa Shandor oli käynyt jo kummallakin toisella Ikralla, mutta palatessaan takaisin uroksella oli vastassaan menetysuutisia. Shandorin kummatkin vanhemmat olivat kuolleet uroksen kahtena poissaolovuotena. Shandor reagoi siihen ehkä jopa vähän yllättävästikin, se ei surrut ainakaan näkyvästi, mutta piilotti sen lopunkin hyvän mikä uroksen kuoren alla olisi voinut olla. Niistä päivistä lähtien Shandorista oli tullut pelätty jopa muiden lohikäärmeiden keskuudessa, sillä lähes 8 metrin pituinen, raivoisa ja tunteeton sekasorron sielu tuli pian tunnetuksi arvaamattomasta luonteestaan.