Haru Haru Triella {Delica}

Nimi: Haru (Haru) Triella "Haru"
Pituus: 159 cm
Skp: nainen
Ikä: 20 vuotta

Asuinpaikka: Kiertolainen
Asema: Ulkopuolinen
Työ: Ei omaa

Tämän hetkinen sijainti: Ihmisten ikra, tie vuorikylään.


Ulkonäkö Haru on pitkät mustat hiukset omaava, lyhyehkö ja laiha nainen. Harun iho näyttää aina verrattaen liian kalpealta hiusten korostamana, huulet ovat usein tummat viininpunaiset korostaen ihon vaaleutta. Harun silmät ovat pähkinän ruskeat ja huomattavan suuret. Vaatteet ovat aina hyvin yksinkertaiset. Narulla vyötetty pitkähihainen ruskea paita, jonka hihat Haru usein käärii, sekä löysähköt, naruvyöllä lantiolta kiristettävät housut, sekä sandaaleja muistuttavat puujalkineet, harvinaisen epämukavat kävellä. Ulkonäöltään Harun vaikutelma on särkyvä. Naisen kasvoilla näkyy vain harvoin hymyä ja usein ilme on kuollut tai tukahdutettu.


Luonne Haru on ensivaikutelmaltaan hiljainen, maailman lyömä, tuskastunut ja vaikea tavoittaa. Kuitenkin joskus kun Harun saa puhumaan, paljastuu kovan ulkokuoren alta jotain ystävällistä ja välittävää, mutta hyvinkin hiljaista. Harusta on silti hyvin vaikea saada puhekumppania, sillä tämä on mieluummin hiljaa. Sanojen tuhlaaminen on kummallinen mietekuva, jota Haru kuitenkin hyödyntää usein. Kysyttäessä hän vastaa, mutta keskusteluiden aloittajaksi Harusta ei ole. Kaupungin vilinään tottuneena luonto tuntuu Harusta aika oudolta, mutta viettää erityisesti vedessä aikaa mielellään. Ja nimeen omaan sukelluksissa, veden alla, kaikessa siinä hiljaisuudessa ja tyyneydessä. Haru ei juurikaan kaipaa seuraa, mutta hyväksyy puhekumppaneikseen ihmisiä, sekä kuuntelee kohtalaisen mielellään. Omasta menneisyydestä naista on kuitenkin vaikea saada avautumaan.


Menneisyys Haru syntyi rauniokylässä, lähellä meren rantaa. Tytön vanhemmat kuuluivat jo perimältään hämärämpään kaupunkiin, eivätkä itse tehneet poikkeusta. Haru ei kuitenkaan ollut kovinkaan toivottu lapsi. Varkauksista elävä pariskunta joutui koko ajan olemaan liikkeessä ja on oikeastaan täydellinen ihme, ettei Harun äiti saanut keskenmenoa kaikesta häslingissä. Tyttö kuitenkin sai alkuun elämänsä ja sai nimekseen Haru Haru, joka tarkoittaa päivästä päivään. Kenties Harun äidillä oli kuitenkin sydän paikallaan, tai sitten nimi oli kohtalon ivaa. Eläköön tyttö päivästä päivään. Ensimmäiset elinvuodet olivat elämässä roikkumista, surkealla ruokavaliolla ja vielä surkeammalla hoidolla. Hankala elämä oli kuitenkin elämää edes jonkinlaisessa perheessä. Se oli asia jonka Haru kuitenkin aika pian menetti.
Kun Haru oli viiden Harun vanhemmat osallistuivat yhdessä suurempaan ryöstö-operaatioon, joka sai yllättävän mutkan. Harun vanhempien ja yhdeksän muun ollessa ryöstämässä kaupunkia, tapahtui yhteenotto kaupunkivartijoiden kanssa. Tämä rauniokylässä asuva varasklaani ei kuitenkaan ollut puolustuskyvyttömimmästä päästä ja yhdessä ryhmä sai hengiltä seitsemän vartijaa, menettäen itse vain yhden jäsenen. Taistelu oli herättäny kaupunkilaisia jonka seurauksena ryhmä hajaantui. Ihmisiä oli kuitenkin siirtynyt myös uteliaisuuttaan kaduille hämäristä, pieni-ikkunaisista taloistaan ja paetessaan osa ryhmän jäsenistä pakon edessä, kenties vahingossa, huvikseen, sekä tahallaan riisti myös ulkopuolisten, sivullisten henkiä. 11 hengen ryhmästä 9 jäi kiinni, mukaan lukien Harun molemmat vanhemmat. Tuomio oli suora, kymmeniä oli kuollut, eikä kellään riittänyt kärsivällisyys enää näihin kerran karkoitettuihin. Kuolemanrangaistus tuli voimaan heti, mutta toimitus tapahtui hiljaisuudessa. Rauniokylässä 5 vuotias tyttö odotti vanhempiaan takaisin, kunnes nälkä sai lapsen liikkeelle.
Haru ei koskaan ennen ollut käynyt kaupungissa ja nyt pitkän matkan kävelemiseen tottumattomat lapsen jalat tapailivat harvakseen käytettyjä, metsiköityneitä raunioteitä. Matkaa oli kilometrejä, mutta sinnikäs oli tyttö niinkin pieneksi. Muutamia kertoja Haru istahti tienreunaan, tarkasteli mahdollisia olemattomia vastaan kulkijoita ja jatkoi matkaa. Sinnikkyys palkittiin, tavallaan, Haru pääsi kaupunkiin ja puikahti ihmisvilinään. Tönityksihän tuo joutui aika nopeasti, mutta itsepäisesti Haru vaelsi kaupungissa. Päivä alkoi kääntyi iltaan ja kaupungin vilinä vähetä, sekä lyhtyihin syttyä valoja. Haru istui markkina-aukion reunalla. Ohi käveli lukuisia ihmisiä, jotka eivät suoneet lapselle edes katsetta. Sitten yllättäen, täysin Harun tajuamatta tytön viereen oli seisahtunut 18 vuotias poika, joka nappasi tyttöä ranteesta ja lähti vetämään perässään päättäväisesti. Haru oli häkeltynyt, väsynyt, eikä mahtanut mitään nuorukaisen otteelle, joten tyttö raahautui parhaansa mukaan pojan perässä. Kujat kävivät pimeiksi ja markkina-aukio jäi kauas taakse, Haru menetti ajan tajunsa väsymyksen ja askelten sekaan. Sitten poika poikkesi kujalta, avasi oven ja astui sisään satunnaisilla kynttilöillä valaistuun huoneistoon ja jatkoi matkaa portaat ylös ullakkohuoneistoon. Siellä tämä ohjasi Harua yhdellä sanalla "istu". Haru istui. Poika siirteli tavaroita ainokaisella pyödällä mikä huoneesta löytyi, puuhasteli jotain aikansa ja toi sitten Harulle lautasellisen puolilämmintä puuroa. Haru katseli poikaa hetken kummissaan, mutta otti puuron ja söi. Seuraavina tunteita poika ei sanonut mitään. Osoitti vain nurkan, jossa oli yksinäinen viltti. Siellä Haru voisi nukkua. Juuri ennen kuin poika alkoi laskeutua alas portaita, hän pysähtyi, pyyhkäisi mustat hiukset silmiltään ja katsoi tyttöön. "Mikä on nimesi?" "Haru" "Mhm, Takashi" Poika vastasi nyökäten ja katosi portaisiin. Haru nukahti nopeasti, kovalle lattialle.
Kuka tarkkaan ottaen oli Takashi? Seuraavien vuosien aikana Haru kasvoi, mutta oudosta pelastajasta Haru ei saanut juurikaan tietoa. Takashi huolehti ruoasta, sitä oli yllättävän paljon ja se oli hyvää. Takashilla oli asunto, ullakkohuoneisto kaukana kaikesta, mutta siellä oli lämmin. Takashi oli hiljainen ja joskus Haru muisteli että poika koko sinä aikana kun Haru hänet tunsi, sanoi ehkä parikymmentä lausetta. Ja Takashi kuoli, Harun vuoksi.
Kun Haru oli 10, tyttö asui yhä Takashin luona. Poika ei neuvonut tätä lähtemään, tekemään mitään tai tulemaan takaisin. Nämä kaikki asiat Haru kuitenkin alusta asti teki. Haru koetti auttaa jollain tavoin, mutta kaikesta huolimatta Takashi kielsi Harua ainakaan varastamasta (lause nro. 4). Näin ollen Haru kulki kaupungilla, auttoi kaikessa mitä nyt sattumalta kadulla kulkeva lapsonen saattoi tehdä; kantoi tavaroita, sai palkaksi ehkä yhden lantin. Haru ei tiennyt Takashista juuri mitään, eivätkä ne kaksi oikeastaan puhuneet koskaan. Kun Haru kerran yrittänyt kahdeksan vuotiaana selittää miten oli joutunut kaupunkiin, Takashi oli katkaissut kertomuksen heti alkuunsa lauseella "Minä tiedän" (lause nro. 11). Haru jätti tarinan sikseen, muttei koskaan lakannut miettimästä miten Takashi tiesi. Sen Haru kuitenkin sai tietää ollessaan 15 vuotias.
Mistä Takashi tiesi? Kuten nyt varmaan joka ikinen on tätä lukiessa ymmärtänyt, ei Takashi ollut kuka tahansa nuori poika, joka otti noin vain 5 vuotiaan tytön luokseen, ruokki ja kasvatti tätä, jollain omituisella ja hiljaisella tavallaan, sanomattomuudella. Takashi oli Harun kohtalontoveri, vain 13 vuotta vanhempi sellainen ja asui valmiiksi kaupungissa. Takashin isä oli kuulunut niihin yhdeksään muuhun karkoitettuun, äiti oli kuollut keuhkokuumeeseen ja asunto oli tämän isän. Ja tämä isä oli yksi niistä jotka teloitettiin kaikessa hiljaisuudessa. Kuitenkin Harusta poiketen, Takashista tiedettiin ja pojan kohtalosta päätettiin samana iltana kun pojan isänkin kohtalosta. Viimeisenä tuntinaan Takashin isä sai tavata poikansa. Isä kertoi pojalleen pikkutytöstä rauniokylässä; kertoi tunnusmerkit ja pyyso että jos Takashi vain pystyisi, voisi poika hakea tytön luokseen. Tässä voidaan siis todeta, että Harun äidillä oli sydän paikallaan, sillä tämä toki oli järjestetty hänen pyynnöstään. Takashi oli tuona päivänä, 6 tuntia isänsä kuoleman jälkeen valmistautunut lähtöön rauniokaupunkiin. Me tiedämme kuitenkin ettei 18 vuotiaan pojan tarvinnut sitä tehdä. Takashi näki toriaukion laidalla pikkutytön, joka vastasi kuvausta. Kun hän oli seurannut Harua jonkun aikaa, poika oli lähes varma, että tämä lapsi oli varmaankin se jota hän oli etsimässä. Uhkarohkea veto ottaa tyttö noin vaan mukaansa, mutta nimien vaihdossa Takashi sai varmuuden hyvästä arvauksestaan.
Miksi Takashi kuoli? Syyn kerroin aikaisemmin, Takashi kuoli Harun vuoksi. Mutta miksi? Se oli pimenevä ilta. Takashi oli ollut kotoa poissa kerrallaan pidempiä aikoja kuin yleensä. Vuosien kuluessa Harusta oli tullut Takashille kuin pikku-sisko ja poika rakasti tätä kuin siskoaan. Kaupungeissa oli kaksi toimijaa, joita Takashin piti kuitenkin vältellä; Vartiosto, sekä pahamaisemman puolen jengit. Vanhempiensa vuoksi Takashi oli vaakalaudalla noiden kahden välillä. Tarkkaa varmuutta ei aluksi ollut miksi yksi näistä jengeistä ei pitänyt ajatuksesta että Harun vanhempien lapsi oli elossa, eivät pitäneet siitä että Haru eli. Näin meidän välisesti voin kuitenkin jo nyt kertoa, että syy oli puhtaasti verivelasta, joka Harun vanhemmilla tälle kyseisellä jengille oli. Näin ollen päähahmomme sattuikin kuulumaan murhalistalle heti syntyessään, bad luck. Takashi kuitenkin sai kuulla tästä, huhuina omia polkujaan. Jengi puolestaan sai kuulla Harun sijainnista. Syy Takashin pitkiin poissa-oloihin löytyi jengineuvotteluista, joita Takashi yritti hoitaa puolelleen. Poika lupasi omaisuuttaan, palveluksiaan, mutta mikään ei ollut tarpeeksi. Takashi palasi kotiin varmana siitä, että Haru pääsisi hengestään lähipäivinä. 15 vuotias Haru ei ymmärtänyt miksi muutenkin niin hiljainen Takashi oli täysin sanaton. Sinä yönä Takashi kaikesta huolimatta päätti ettei kukaan veisi pojan "pikkusiskoa" niin vain, ja näin 28 vuotias mies katosi yön pimeyteen, jättäen jälkeensä kirjeen.
Takashin Kirje: Haru, sanat ovat nyt lähes turhia, se todistettiin viime päivinä. Sanat eivät riitä kertomaan sitä mitä on tapahtunut, hiljaisuus kertoo enemmän. Tee nyt vain vielä tämän kerran kuten pyydän; Lähde tänä iltana kotoa, äläkä tule takaisin, Veljesi Takashi.
Mitä Takashi sitten teki? Takashi kuoli. Miten? Hän haki piilopaikastaan miekkansa, tunsi sen painon käsissään, käveli täysin tyynenä jengin majapaikkaan ja tappoi taistelun tuoksinnassa jengin johtajan, 4 tärkeintä seuraajaa ja toimijaa, sekä 8 muuta jengiläistä. Jäljelle jäi 3 ihmistä koko porukasta; joista vanhin survaisi lähitaisteluun soveltuvan miekkansa läpi Takashin kyljestä. Takashi kuoli päämajan lattialle, muiden ruumisten joukkoon. Kuten yleensä jengien yhteenotoissa, vartiosto jättää ne huomioimatta ja hämärälle puolelle kuuluvat hoitavat ruumiinsa itse. Kolme jäljelle jäänyttä jengiläistä hajaantuivat, mutta yksi niistä, huomattavan korkeassa asemassa hierarkiassa oleva mies ei luopunut kostotahdostaan. Harun huonoksi onneksi tämä mies todella tiesi Harun sijainnin ja ulkonäön. Tämän miehen nimi oli Abborre.
Haru totteli taas kerran Takashin käskyjä luettuaan kirjeen ja poistui rakennuksesta samantein. Kulkiessaan kaupungissa toista päivää tietämättä mitä olisi pitänyt tehdä, Haru kuuli tavernassa huhuja kyseisen jengin totaalisesta murhaamisesta ja että tämän oli suorittanut yksi mies ilman apua ja selkeää syytä. Nimiä vilahteli, Haru kuunteli. Illan tullen hän kuitenkin poistui tavernasta kohdaten harvinaisen näyn kaukana edessään. Punaiset lieskat nousivat siitä osasta kaupunkia, jossa Harun ja Takashin asunto oli ollut. 15 vuotiaan tytön mieli oli täynnä kysymyksiä, mutta vastauksena niihin kaikkiin Haru lähti juoksemaan kohti paloa, kohti sitä osaa kaupungista, joka oli ollut Harulle koti. Savua ja liekkejä. Haru kuuli avunhuutoja ja romahtavien puurakennusten ääniä. Oli täysin järjetöntä juosta sekasorron keskelle ja sen Haru tajusi vasta jäädessään loukkuun jo palaneeseen kaupunkiin. Palo oli siirtynyt jo kauemmas ja kyseessä oli enää hiiltyneitä rakennuksia. Pilareiden välistä Haru yritti etsiä tuntomerkkejä, kunnes kuuli jonkun takanaan olevan sanovan oman nimensä. Tyttö kääntyi ja kohtasi noin 180 cm pitkän miehen, joka piteli käsissään kahta miekkaa. Toisen mies paiskasi Harun jalkoihin. Se oli verinen ja kahvassa oli nimikirjaimet TK. Haru katsoi nyt täysin yllättyneenä, savuavien rakennusten ja raunioiden keskeltä miestä, joka oli tytölle täysin vieras. Abborre alkoi puhumaan. Mies syyti tytön päälle kaiken verivihasta, Harun vanhempien tekemistä murhista, heidän kuolemastaan ja viimeisenä sen taistelun täytteisen illan tapahtumista. Miekka joka lojui Harun jaloissa, oli Takashin.
Haru Tuijotti nyt uhkaajaansa täysin hämmentyneenä ja heräsi varsinaisesti vasta kun mies syöksähti häntä kohden miekka ojossa. Tyttö väisti täysin refleksiensä varassa nopeasti ja nappasi maasta lähes tulkoon vahingossa ylisuuren ja painavan miekan. Haru ei koskaan elämässään ollut käsitellyt asetta ja miekka oli tytölle aivan liian raskas. Joskus kuitenkin viha on asia joka saa ihmiset tekemään outoja asioita. Haru tajusi tämän miehen tappaneen Takashin, tajusi että poika oli kuollut ja että Takashi oli kuollut Harun vuoksi. Seraavalla kerralla kun Abborre lähestyi Harua miekkansa kanssa, tyttö heilautti kömpelösti, mutta odottamattomasti miekkaa, osuen sillä Abborrea pohkeeseen, viiltäen siihen haavan. Seuraavaksi mukaan astui tuuri. Kaksikon yllä olevan rakennuksen luuranko alkoi sortua. Sortuikin, seuraavien sekuntien aikana. Haru pyörähti pois alta täpärästi. Abborre ei ehtinyt.
Nyt 15 vuotias Haru Haru Triella makasi tuhkan ja puun palojen keskellä, vieressään verinen miekka ja mielessään kosolti tietoa mitä tyttö ei uskaltanut edes ajatellakaan. Harun mielessä pyöri kuvia surmatusta Takashista, viattomia tappavista vanhemmista, vanhempien mestauksesta ja taas Takashista. Alkoi satamaan vettä, rankkasade pyyhkäisi yli kaupungin tukahduttaen loputkin liekeistä. Yksinkertaisiin vaatteisiin pukeutuneen tytön tuhkan kirjomilla kasvoilla valui vettä jokina maahan. Sadevesi sekottui kyyneileisiin. Taakseen katsomatta Haru kuitenkin nousi, vaatteet läpimärkinä, mieli totaalisen sekaisena, kaikkensa mennettäneenä. Haru valesi asutumpiin kaupungin osiin kantaen mukanaan vain Takashin veristä miekkaa.
5 vuotta myöhemmin Haru oli saanut elämänsä joten kuten urilleen, sekin valitettavasti päättyi pian ongelmiin. Haru joutui välttelemään Takashin tavoin kahta maailmaa, joiden välissä ei ollut sijaa kunnolliselle elämälle. Tyttö oli sekaantunut jengien toimintaan, mikä teki Harusta vartion antaman suojan ulkopuolelle jäävän kiertolaisen. Jengimaailma taas oli sulkenut piiriensä portit, koska Takashi oli sotkenut pahasti jengien väliset ympyrät, puhumattakaan verivalojen suorittamisesta. Ei ollut jäljellä niitä jotka olisivat halunneet Harun hengiltä, mutta niitä kyllä, jotka halusivat Harun ulos kaupungista. Viisi vuotta Haru kituutti järvikylässä, kunnes kaupat lakkasivat myymästä hänelle, hän ei saanut enää vuokrattua asuntoa ja tavernat käännyttivät hänet ovilta. Silloin Haru lähti kaupungista, jätti taakseen viimeisetkin rippeet jostain tutusta ja aloitti pitkän, monta päivää kestävän matkansa vuorille. Tarkkaan ottaen Harulla ei ollut mukanaan muuta, kuin Takashin miekka selkään vyötettynä, jota Haru oli opetellut käyttämään vuosien saatossa keskivertoisen hyvin.


Pelit & Suhteet

-