I'll keep dancing all night long! II

Shea astui, tai tarkemmin sanottuna kompasteli näyttävästi tavernaan, lysähti lattialle ja sai eleellään tavernan kerrasta hiljaiseksi. Shea oli tunnettu vieras ja varsinkin näyttävällä sisään tulollaan onnistui voittamaan huomiotaan. Pian nainen tunsikin jonkun jo koskettavan itseään käsivarteen ja auttavan 'heikkoa' naisraukkaa ylös. Shea piteli päätään, huohotti ja näytteli taitavasti kuin olisi vähintäänkin juossut tunteja pakoon jotain aivan järkyttävää. Sitten nainen ikäänkuin havahtui näytelmässään ja katsahti ovelle pelästyneenä, samaa aikaa kun Ray astui sisään tavernaan. Shea vilkaisi ylösauttajaansa. OH-MY-GOD, paljon paremmin ei olisi voinut mennä. Shea tajusi katsovansa silmiin Keishiro Symoraa, alamaailman suurimman mafian ylipomon poikaa. Hämmästys näkyi blondin naisen silmiltä, mutta Shea palautti itsensä äkkiä näytelmään, ja pyrki siirtymään kauemmas ovesta ja Raysta joka oli saanut seurakseen jo Adrén viereensä ja Areon taakseen. Ja juuri samaisella hetkellä itse kultapoika otti tilanteen hallintaansa.

"Mitä täällä oikeen tapahtuu?" Keishiron vakaa ääni kysyi ja vaiensi viimeisetkin puhujat tavernasta. Muutamat perällä olevan istujat tavoittelivat jo miekkojaan ja aseitaan käsiensä ulottuvilla ja jännittynyt tunnelma oli aivan käsin kosketeltavissa. Keishiro pitä yhä Shean käsivarresta kiinni ja katsoi vuoroin Sheaan, vuoroin tavernaan astuneeseen ihmislaumaan. Kuitenkin ennen kuin Ray tai André saivat edes suutaan auki ja tunnistettua ketä katselivat silmiin, Shea aukaisi suunsa.

"Nuo, olin matkalla tänne, kun nuo hyökkäsivät kujalla meidän *Shea osoitti Areota* kimppuumme aikomuksenaan ryöstää meidät molemmat (minkä kaikki allalla olevat tietävät rikokseksi, toista varasta ai ryöstetä), vaikka tuo *osoittaa Rayta* tuntee meidät molemmat! Ei me tietenkään annettu periks, hitossa, ne uhkas tappaa meidät molemmat kostoksi, myös sen takia etten ollut aikaisempana iltana suostunut lähtemään tuon *osoittaa Rayta* mukaan sen kotiin tanssikeikan jälkeen ja tuo *osoittaa Adréasta* onnistuikin viiltämään mua ranteeseen *näyttää juoksumatkalla itse viiltämäänsä haavaa*, mutta mä pääsin irti ton otteesta *osoittaa Rayta* ja juoksin tänne, hakemaan apua, voi hra Symora, olkaa niin armollinen auttakaa!" Shea valahti polvilleen maahan Keishiron jalkoihin miehen pitäessä yhä naisen ranteesta kiinni.

Keishiro katsoi kolmikkoa kysyvästi. Mitä heillä olisi sanottavaa tähän?

Areo tunsi itsensä vähintäänkin eksyneeksi kananpojakse seuraillessaan tottuneesti kujia kyntäviä rosvoja. Kumpikaan ei pahemmin tehnyt elettäkään huomatakseen Areota, tai edes vastatakseen miehen kysymykseen, joten vuorikylyäläinen tyytyi olemaan hiljaa.
Hassua oli, että ne, jotka kujilla liikkuivat, tuntuivat kiinnittävän huomiota kaksikkoon, ja heidän takanaan kipittävään maalaispoikaan yllättävän vähän. Tosin tuollaisia vastaantulijoita oli hyvin vähän, mutta määrä kasvoi aina ripaus ripaukselta, mitä lähemmäs kolmikko Yönsilmää pääsivät.
Eräällä kujalla mies tajusikin, että tämä niiden viittojen tarkoitus olikin: Kaikilla oli sellaiset, ja jos pari mustahuppuista tyyppiä teki jotain laitonta, oli vaikeampaa arvata, ketkä kaksi niistä sadoista huppupäistä olivat olleet jutun takana. Lisäksi vaatimaton musta villaviitta veti hyvin vähän huomiota itseensä toisinkuin esimerkiksi Areon omat, vaakeahkot vaatteet, jotka suorastaan loistivat pimeydessä.

Kolmikko astui nyt pois pimeiltä kujilta suurelle tielle, jossa pysytisi helpostikin menemään hevosella. Katulamppuja oli jälleen lähes joka nurkalla, tosin meininkin oli paljon rähjäisempi, kuin esimerkiksi Kultasuomun lähistöllä: Täällä monen lampun lasikupu oli rikki, ja sisällä oleva liekki paloi. Joissain ei palanut. Ilmeisesti ihmiset täällä pitivät pimeydestä, eivätkä halunneet lamppuja sitä karkoittamaan.
Kohta André ja Ray astuivat sisään, Areo heti kintereillään, kun alkoi tavaton hullunmylly.

Ensinnäkin tavernan valo katujen hämäryyteen verrattuna sai Areon räpyttelemään silmiään, mutta avaamaan ne selkoselleen, kun mies tajusi muutaman tärkeän asian. Ensinnäkin moni mies oli paljastanut miekkansa. Toiseksi, Shea oli jälleen jonkun miehen pideltävänä tuon puhuessa hysteerisesti ja pelokkaasti. Erikoishuomautus kakkoskohtaan oli se, että mitä nainen tavernassa teki, hänhän oli juuri ollut heidän takanaan... Hetkonen. Areo oli nähnyt naisen viimeksi heittämässä voltin Rayn yli. Hitot, mitä Shea oikein aikoi.
Areon vielä tajutessa muutamaa asiaa, oli Ray vetäissyt pitkän miekkansa viittansa alta, ja André kaapannut Areon tiukkaan kuristusotteeseen. Areo horjahti eteenpäin, tarttui kaksin käsin miehen lihaksikkaaseen käteen, joka painoi miehen päätä vasten Andrén kylkeä, ja haukkoi henkeä kyynelten tipahdellessa miehen silmistä.
Ei Areo oikeasti itkenyt, vaan ensinnäkin valo oli sen saanut aikaan. Tehostuksena järkytyksestä kalvennut mies oli tajutessaan reväyttänyt se sepposen selälleen, eikä suinkaan räpytellyt, ja kolmanneksi kuristusotteeseen-kaappaamis-rysäkässä Areo oli itse onnistunut tökkäämään itseään silmiin. Siinä sitten Areo pihisi ja rimpuili, ja itseasiassa, tajuamatta itsekään sitä, hoito omaa rooliaan varsin hyvin.

Keishiro oli liikkeissään nopeampi kuin Ray ja samalla sekunnilla kuin Ray oli vetänyt miekkansa esille, Keishiro tempaisi Shean ylös maasta ja veti taakseen. Pian Keishiron takana seisoi myös liuta muita miehiä, osa tunnistettavissa Keishiron jengiksi: Candiego d'Alde, miekankäsittelytaidoistaan tuttu tapaus, sekä Zenoga Symora nyrkkitappeluita huvikseen kehittävä ja miekkansa kanssa yleensä nähtävä rellestäjä. Koko taverna oli nyt seilaallaan ja tavernan ovi oli painettu kiinni jotta konfliktiin kuuluvista kukaan ei pakenisi paikalta noin vaan. Vartija ovella oli peittänyt kehollaan koko oven ja piti piti kättään huotrassa olevan miekkansa kahvalla.

"Laske miekkasi Raymond, kaksi kahtakymmentä vastaan, en katsoisi reiluksi taisteluksi" Keishiro lausui painaen miekkansa Rayn miekkaa vasten, maata kohti. Ray ei vastustellut, Keishiro oli harvinaisen oikeassa. Konflikti oli vähintään menossa mielenkiintoiseksi, mutta ilmeisimmin vain se että Keishiroa ei tänään huvitellut tapella, oli estämässä koko tavernaa muuttumasta taistelutantereeksi. Kaikki seisoivat hiljaa ja Keishiro tuijotti Raytä silmiin ja astui sitten askeleen eteenpäin, jättäen Shean Candiegolle. Shea katsahti uuteen turvaajaansa ja hymyili vähän hermostuneesti seuraten samalla tilannetta. Oliko tilanne mennyt yli kun Symorat oli vedetty mukaan? Candiego kuitenkin hymyili rauhoittavasti takaisin ja laski kätensä Shean olkapäille. Shea tunsi poskiensa kuumottavan, mitä hittoa? Oranssihiuksinen tunsi olevansa enemmän tai vähemmän hämillään tilanteesta.

Keishiro astui kohti Raymondia ja otti miestä kiinni kauluksesta. Kaikkien yllätykseksi Raymond ei tehnyt liikettäkään. Ehkä mies tajusi että parempi olli ottaa vastaan moitteet kuin karkoitus alamaailmasta Symorat suututtaessa...

"Sinä ja ystäväsi jätätte nyt tuon miehen *Keishiro viittasi katseellaan Areoon* rauhaan ja poistutte tästä tavernasta tällä sekunnilla. Jos tämä menettely sopii, lupaan että tämän iltainen voidaan unohtaa, tosin se EI toistu uudelleen. Onko meillä sopimus?" Keishiro katsoi lähestulkoon jäätävillä silmillä Rayta ja Adréta. Miehet vilkaisivat toisiinsa ja André päästi irti hitaasti ja hyvin vastahakoisesti, tönäisten Areon sitten Keishiron jalkoihin. Hiljaisuudessa Ray ja André peruuttivat kohti ovea ja vartija tuuppasi kaksikon ulos.

Tavernassa oli täysin hiljaista. Keishiro tarkasteli kaadettua nuorta miestä, mutta jätti Areon omaan hiljaisuutensa kääntyen takaisin Shean puoleen, joka yhä oli Candiegon huolehdittavana. Keishiro napsautti sormiaan ja viittoili käsillään ihmisiä jatkamaan tekemisiään. Parissa sekunnissa tilanne oli täysin ennallaan, laulu ja musiikki palasivat tavernaan ja ihmiset jatkoivat mitä olivat tekemässäkin eri puolilla miekkojen sujahdellessa takaisin huotriinsa. Se siitä, illan minikonflikti ratkaistu.

Kaikkialla oli täysin hiljaista, ja ainoastaan Areo onnistui pitämään ääntä yrittäen potkia jaloillaan Andréta, joka piti edelleen miestä otteessaan ja hivutti toista kättään kohti miekkaansa. Ryöstäjät ymmärsivät, että Shealla oli omat syynsä, ja vaikka heille siitä hallaa koituisikin ykdeksi illaksi, ehkä seuraavaksikin päiväksi, niin asia varmaankin unohdettaisiin varsin sukkelaan ja samalla huilistipojalle järjestyisi yösija. Ilmeisesti kuitenkiin viimeksimainittu ei asiaa tajunnut itse, tai sitten vaihtoehtoisesti paneutui rooliinsa hyvin tunnollisesti. Mistäs sitä koskaan tiesi.

Harmi vain, ettei André tiennyt, että hän itskein hoiti hommaansa ehdottoman tunnollisesti ja tosiasiassa oikeasti kuristi juuri Areota lähestulkoon tajunnanmenetyksen partaalle. Lisäksi Kultasuomun oluen sumentama mies oli vielä helpompi, vaikkakin varmasti tahaton uhri, sillä kaikki ei oikein toiminut miten piti, kun oli humalapäissään. Miehen oli hyvin hankala keskittyä ollenkaan mihinkään muuhun, kuin viestittämään sanattomasti Andrélle, että kohta menee henki, joten Areo ei oikeastaan kuullut lähestulkoon mitään Keishiron ja muiden sananvaihdosta.
Kohta kuitenkin kurkulla ollut vahva käsivarsi hellitti ja mies tyrkättiin maahan suoraan mafian kuuluisimman vesan jalkoihin haukkomaan henkeään ja makaamaan jalat joka suuntaan harottaen.

Kohta kaikki oli palannut jälleen normaaliksi, aina asiakkaiden keskustelusta Areon hengitykseen asti ja mies nousi istumaan tavernan lattialla katsoakseen missä Shea oli. Nainen istui itsekin lattialla, jonkun pitkän ja komean ilmestyksen huotassa, ja Areo tyytyi olemaan hiljaa ja mahdollisimman pienenä ja huomaamattomana. Mies hieroskeli itsekseen kaulaansa miettien, kykenikö Shea tekemään mitään ilman tämänkaltaista hässäkkää ja huutoa. Jos draamaa joku elämälleen tahtoi, oli Shea varmaankin oikea henkilö sitä tuomaan.

Candiego nousi lattialta auttaen Shean mukanaan ylös. Tämän jälkeen mies otti muutamia askelia eteenpäin, Areon luokse ja ojensi miehelle kätensä auttaakseen tämän myös pystyyn. Shean ajatukset kiersivät vaarallista kehää. Nainen oli juuri aiheuttanut aika moisen määrän ongelmia Raylle ja Andrélle ja toden totta ne eivät antaisi sitä niin vain anteeksi. Ei voitu sanoa että Ray tai André olisivat olleet Shean ystäviä, pikemminkin vain samalle alalle kuuluvia kilpailijoita joita suojasi koskemattomuus ja yhdisti samalla puolella taisteleminen. Ja nyt soppaan oli sekotettu Gang Symora, ihan mafiapomon esikoisesta lähtien. Ja tämä mies, Candiego d'Alde... Shea poudisti päätään. No way, ihastumiset ei ole mulle, toimin yksin. Nainen komensi itseään. Seuraavaksi Shea kohtasi Keishiron katseen edessään.

"Ylä kerrassa on yksi huone vapaana. Voit majoittaa ystäväsi sinne. Tai, niinkuin saatan uumoilla, tämä ei ole niinkään läheinen tuttava ja mieluummin saattelisit hänet pois täältä? Näinkin on mahdollista menetellä. Kuitenkin... Pieni korvaus konfliktista voisi olla paikallaan." Keishiro puhui vakavana ja kohteliaasti, kunnes pääsi maksuun ja hymyili lopussa. Niin no Shea oli vakiotanssija Kultasuomussa, mutta myös tuttu näky Yönsilmässä. Korvaus oli siis Shea lavalle, tanssista saadut tipit tavernalle. Shea nyökkäsi, oranssihiuksinen tiesi ettei hänen tarvinnut antaa Keishirolle vastausta Areon yöpymisestä, ei edes Areon nimeästä. Kyllä, huhut Keishirosta pitivät paikkaansa, hyvä tyyppi.. SHea katsoi hetken taakseen ja kääntyi sitten Areon puoleen, jota Candiego auttoi parhaillaan jaloilleen.

Areo ei voinut käsittää onneaan. Ensinnäkin koko tämä pahainen kylä. Toiseksi tämä taverna joka tuntui nyt olevan täynnä uteliaita silmäpareja, jotka loivat kiinnostuneita katseita maassa istuvaan mieheen huppujensa alla. Ja mielenkiinto tämänkaltaisessa paikassa ei voinut olla mitään muuta kuin huono juttu. Jos mies ei olisi kiitollisuudenvelassa yöpaikanjärjestämisestä ja muunkinkaltaisesta kiltteydestä, olisi vuorikyläläinen varmaankin kironnut draamakuningattaren syvimpään hornaan. Onneksi kuitenkin Shea oli niinkin valloittava ja viehättävä nainen, ettei varmaankaan kukaan mies moiseen kykenisi.

Viehättävä ulkonäkö tosiaan taisi olla etu, varsinkin kun tuolaiset ritarinpuolikkaat olivat aina pelastamassa pienimmissäkin tilanteissa kaikenlaisista pulista. Kyllä Areollekin kävisi, että sormea nostamalla olisi viisi sankaria rivissä odottamassa, että saisi pelastaa hänet. AInoa haittapuoli taisi vain olla, että Areo ensinnäkään ei ollut nainen, eikä perin viehättäväkään.
Areo kohotti katseensa, ja katsahti mustahiuksiseen nuorukaiseen joka puhui jotakin Shean kanssa. Välimatka oli niin pitkä, ettei mies kuullut muutakuin muutaman sanan sieltä ja täältä, aivan kuin huono salakuuntelija.

Yläkertä.. Huone vapaana.. Ystäväsi.. Läheinen tuttava.. Pois täältä.. Kuitenkin pieni korv-..
Eli Areolle löytyi kuin löytyikin makuusija ja katto pään päälle, ainakin täksi yöksi. Mies mietti, että mitä Keishiro mahtoi tarkoittaa sanoilla pois täältä, mutta ehkä hän puhui Raysta ja Andrésta. ENtä tuo pieni korvaus ? Eikai-
Samassa miehen ajatukset keskeyttivät suuri kämmen, joka heilahti miehen näkökenttään. Käden omisti sama ritari, jota moies oli juuri katsellut auttamassa Sheaa. Areolta kesti hetken tajuta, että mies tarjosi pääsyä seisomaan ja ettei kukaan kyennyt lukemaan toisten ajatuksia. Kai ? Areo tarttui voimakkaasti Candiegon käteen ehtien hetken ajan ajatella, ettei naisten käsi äsaanut pitää liian tiukasti kiinni, kun mies jo vetikin vuorikyläläisen ylös lattialta.
"Kiitos."
Areo tokaisi ja vilkaisi varovasti miehen silmiä, ennekuin nopeasti painoi päänsä ja pudisteli vaatteistaan mukapölyjä. Vai sillä tavalla.
"Et sinä sitten ihan mykkä olekaan."

Areo nosti katseensa ja ehti nähdä kuinka Candiego asteli jo Keishiron vierelle ja laski kätensä miehen olkapäälle sanoen jotain, joka sai toisen miehen naurahtamaan hyväntuulisesti. Mykkä.. Areo punehtui hivenen, mutta onneksi vain hivenen.

Shea ohitti Candiegon, hymyili tälle varovaisesti ja sai takaisin kohteliaan hymyn. Kaksikko ohittivat toisensa Candiegon liittyessä Keishiron seuraan ja palatessa pyötään tavernan kaukaisempaan, takan vierustamaan nurkkaukseen. Shea seisoi nyt muutaman metrin päässä ylös päässeestä Areosta. Nainen katsahti ympärilleen, totesi ettei keneltäkään herunut enää huomiota kaksikolle ja avasi suunsa.

"Anteeksi... Tämä oli tilanne jota yritin välttää, mutta nyt, asiat urilleen" Nainen huokaisi, katsahti istumaan asettuneen Keishiron selkää ja sitten tanssilavaa. Miten paljon oranssihiuksinen oikein olikaan tehnyt tämän yhden nuoren miehen vuoksi? Shea pudisti päätään, täysin järjetöntä käytöstä. Shea katsoi takaisin Areoon. Vielä yhdestä asiasta piti selvitä, Shean esiintymisajasta.

"Sinä... tulet tuonne takahuoneeseen, pääverhon taakse, sieltä näkee lavalle. Istut siellä ja odotat kunnes lopetan ja sitten kerätään kamat kasaan, party's over, nopeinta reittiä kotiin, mun luokse. Saat ullakkohuoneen itsellesi, mulla on tehtävää tänä yönä..." Shea jätti lauseen auki ja lähti kävelemään kohti lavaa ja sen reunasta nousevia portaita, samalla kaivaen nahkaisesta pussistaan esiintymisvaatteitaan. Areo tajuaisi toivon mukaan seurata heti ja pitää katseensa poissa kaikista muista, vain kävellä ja olla kuin ei olisikaan. Shea astui portaat ylös ja puikahti verhoihin. Tummien kangasverhojen takaa löytyi syvänne peileineen ja muutamine tuoleineen, sekä kapea näkökenttä lavalle. Nainen huokaisi syvään, riisui päällysvaattensa paljon ympärilleen vilkuilematta (osittain oletuksella ettei verhoissa ollut ketään) ja pukeutui muutamassa sekunnissa vihreävalkoisiin esiintymisvaatteisiinsa. Hiukset putosivat vapaina naisen ulkapäille ja lanteille, nahkapussista löytyivät itämaistyyppiset nilkkarenkaat, korvarenkaat, rannerenkaat, sekä hopeinen pääpunos jonka Shea laski otsalleen varsin tottuneesti. Sitten Shea katsahti ympärilleen etsien Areota verhoista.

Areo tuijotteli saappaankärkiään varoen, ettei katsahtaisi kehenkään muuhun koko tavernassa. Miestä ei enää koskaan huvittanut kerätä katseita puoleensa, ei nyt eikä koskaan. Asiassa oli vain yksi pulma: mies keräsi niitä, halusi, tai sitten ei.
Areo vilkaisi Sheaa, joka käveli lähemmäs, ja puhkesi puhumaan.
Vai sillä tavalla. Mies nyökkäsi naisen anteekspyynnölle, mutta tuli heti ajatelleeksi, että se oli vain muodollisuus. Shea alkoi papattaa nopeaa tahtia kuin papupata konsanaan, ja kohta homman nimi ilmeisesti oli se, pysy piilossa, kunnes olen hoitanut asiani, ja sitten näkemiin. ELi taas sitä mentiin, ja Areo seurasi naista lavalle hiljaa, katse edelleen kengissään, potkiskellen muutamia pölypalleroita ja muita lattialla olevaa tavaraa ja asiaa.
Mies ehti vain raottaa tummaa raskasta verhoa, kun läimäisi sen jo kiinni. Tanssijatar oli kursailematta ilmeisesti nyt vaihtamassa vaatteitaan, ja Areo mielellään jäi verhon ulkopuolelle. Ei Shea viitsinyt siten edes varoittaa.

Areo oli enemmän kuin kiitollinen naiselle kaikesta tästä, mutta rauhaa rakastavana vuorikyläläisenä ei voinut ajatella tätä pyöritystä ja jokasuuntaan venkoilua ja kuristamista ja juoksemista ja istumista muuna kuin välttämättömänä pahana. Kaikista mieluummin Areo ottaisi nyt jalat alleen ja juoksisi suoraa kyytia vuorien toiselle puolelle, kotiinsa leikkien että kaikki tämä olikin ollut vain pahaa unta.

Kohta rannerenkaiden ja muiden korujen kilinä alkoi, ja mies päätteli naisen pukeneen, kun korutkin olivat jo yllä helisemässä, ja astui verhon taakse.
"Sinä sitten nyt ilmeisesti menet. Onnea vaan, minä jään tänne kyyhöttelemään kuin vuorijänis koloonsa."
Mies sanoi hymyillen vinosti hetken aikaa, ja meni istumaan eräälle jakkaralle. Areo näki verhon raosta lavalle, ja analysoi nopeasti, ettei katsomosta näkynyt tänne. Joten mies voisi rauhassa katsoi naisen toista tämäniltaista esitystä joutumatta itse tuijotuksen kohteeksi.

Shea hymyili Areolla hieman hämillään ja osaa ottavaisesti. Pakostakin naisen mieleen tuli, entä jos tämä vuoristolaispoika ei olisi istunut sen tyhjän paikan vieressä, entä jos tämä nuori mies ei olisi seurannut tanssijatarta ulos tavernasta. Olisiko kaikelta vältytty vai olisiko kaikki päättynyt pahemmin? Kuka tietää, tuskimpa kukaan. Shea ei kuitenkaan ollut tekojaan katuvaa tyyppiä, siksi hymy ystävällisine katseineen sai riittä.

Naine astui lavalle. Antoi viulujen ja huilujen ensimmäisten sävelten tavoittaa ilma kaikessa rauhassa, sulkien silmänsä ja aloittaessaan rauhalliset liikkeet kauniilla käsien taivutuksilla ja ojennuksilla. Paljaat jalat liukuivat puisella tansilattialla tavernan hiljetessä katsomaan liikettä. Ja sitten se alkoi. Rummut löivät tahdin ja koko orkesteri puhkesi tuottamaan kiemuraisia melodioita. Shea antoi liikkeiden viedä spinneistä ja spiraaleista lähtien, eläytyi ja mukautui, muutti melodian liikkeeksi. Nainen katseli tanssinsa aikana yleisöään, hymyillen aina ajoittain jollekin lähellä istuvalle lanteitaan keinauttaen. Ilmavat hypyt kuljettivat Shean toiselle lavan reunalle, jonka jälkeen oranssihiuksinen äkkäsi Candiegon. Shea hymyili toiselle ja pyörähti piruetilla ympäri jatkaen askeltensa teatteria. Lopulta orkesteri hidasti tahtiaan, Shea hidasti askeliaan, pysähtyen keskelle lavaa, viulun pingottaessaan viimeistä vetoaan juosen loppumiseen saakka. Yleisö puhkesi aploodeihin ja vihellyksiin. Shea nosti katseensa lattiasta, hymyili ja viittilöi lanttejaan pyörittelevät jättämään rahat pöydilleen.

Hieman hegästyneenä oranssihiuksinen nainen palasi verhoihin ja istui vaatimattomalle puujakkaralle. Nainen vilkaisi itseään pölyisestä peilistä ja kohautti olkapäitään, olkoon, nyt ei jaksanut vaihtaa enää vaatteita. Shea nappasi viittansa peilin kulmata ja kietaisi sen ympärilleen, heittäen hupun päälaelleen, muttei silmille saakka. Tämä haki Areon katsetta taas kerran.

Mies vastasi Shean katseeseen rauhallisella nyökkäisyllä, ja laskeutui sitten istumaan tuolille, joka pimeässä ja pienessä pukeutumistilassa oli.
Kohta verhonraosta näkyikin, kuinka tanssijatar astui lavalle ja aloitti tanssinsa uudelleen.

Ilmeisesti joka tanssi, jonka Shea esitti, oli oma tarinansa, erilainen, ja yllättävä. Hetken Areon päässä kävi kysymys, harjoitteliko nainen koskaan, vaan heittikö hän kaiken tuon päästään, lennossa. No, tottakai nainen joskus harjoitteli, mutta harjoitteliko hän tuollaista tanssia etukäteen, vai katsoiko tanssijatar tilanteen mukaan, minkälaisen hypyn, voltin tai pyörähdyksen teki seuraavaksi.
Areo katsoi naisen pyörähdyksiä vakaasti hymynkareen kesyessä miehen suupieleen. No, Shea ainakin osasi asiansa, sitä ei voinut kiistää. Ja nainen taisi tietää sen itsekin. Ja jos ei tiennyt, nyt se ainakin kuulsi katsojien kasovilta vähän liiankin helposti.

Shean tullessa tkaisin tanssinsa jälkeen mies nousi seisomaan, ja asteli naisen rinnalle.
"Vaihdatko vaatteet, vai ajattlitko noissa hepenissä kadulla kulkea ? Ei muuten, mutta ne saattavat vetää hivenen huomiota itseensä."
mies kysyi valmiina menemään jälleen verhon toiselle puolelle.

((anteeks, tuli käpynen.))

Shea pysähtyi katsomaan Areota silmiin pieni pilke silmäkulmassaan, mutta muuten vakavana. Sitten pieni, purllinen hymyn kare nousi naisen toiselle puolen punaisia huulia.

"Katsokoot, matka ei ole pitkä" Nainen totesi ja lähti sitten astelemaan pois verhoista, takaisin tavernaan, pitäen viittaa edestä toisella kädellä hieman suljetumpana. Shea viittasi Keishirolle lähtevänsä ja sai mieheltä hyväksyvän nyökkäyksen. Pian nainen oli tavernan ovella ja avasi sen nopeasti päästäen Areon ulos edeltään. Koti ei tosiaan ollut tuhottoman kaukana vaikka jokunen minuutti kävellessä kuluisikin. Ajatus sängystä oli houkuttava, mutta Shea tiesi ettei tänä yönä ollut aikaa nukkua, naisella oli aivan muuta tehtävää. Siksi vuoristolapsi saisi asunnon aamuun asti. Shea vilkaisi vielä peräänsä ennen kuin poistui rakennuksesta viilenneeseen yöilmaan.

Areo kohautti alistuneesti olkiaan naisen sanoille ja lähti lapsimaan kädet taskuissa esiripun taakse pujahtaneen tanssijattaren jäljessä. Shea ilmeisesti oli tuttu tyyppi Yönsilmässä esityksineen, mutta reagoinnista päätellen naisen tuoma pikku pikku kohtaus ei. Ja siitä ilmeisesti johtui Areoon suunnatut oudoksuvat katseet johtuivat. Kuka koko tyyppi oli ? Mitä hän oli äskeisen esityksenkin aikana esiripun takana tehnyt ? Mistä hän oli tullut, koko naama oli ihan outo ?
Areo painoi päänsä saappaankärkiin ja paineli nopeasti Shean perässä, tosin suoraan meneminen oli hivenen vaikeaa, sillä kyetäkseen kulkemaan tavernassa, oli pujoteltava suurien, pyöreiden pöytien välissä, kuin pupujussi heinikossa.
Kohta kuitenkin mies saapui ovelle, jota Shea jo piteli auki ja puikahti ulos viileään ulkoilmaan lähestulkoon tuntien, miten ihmisten häntä jahtaavat kysymykset ropisivat juuri suljettuun seinään niiden pysähtyessä vankkaan tammioveen kesken lennon.

Ulkona oli vieläkin pimeämpää kuin kaksikon tavernaan tullessa, mitä kuitenkaan Areo ei pistänyt pahakseen. Elelttyään vuorilla koko ikänsä mies sieti klmää paremmin kuin kuumaa.
Areo loi kummastuneen katseen naiseen, jonka oli tarkoitus kysyä kysymys: 'Minne sitten ?' ilman sanoja. Kuitenkin varmuuden vuoksi mies toisti sen vielä ääneenkin varmistaakseen naisen tajunneen oudon katseen, jonka vuohipoika häneen loi.

((käpy.))

Shea huokaisi syvään. Mikä ilta... Nainen myönsi mielessään että jalat olivat kipeät, niin juoksemisesta kuin tanssimisesta, eikä tämän saatanan työpäivä ollut vielä edes ohi. Ja sitten oli vielä tämä vuorikyläläinen. Oh my lord, mihin olen itseni sotkenut. Voisihan tuon toki tuohonkin jättää, selvitköön itsekseen. Mutta sitten Shea näki miehen kysyvän katseen. Ei, ei tollasta pentua voinut jättää tähän pahaan maailmaan... Ja Shea nyökkäsi yhdelle kujalle päin ja lähti kävelemään edeltä kohtaliasen rauhallista vauhtia.

"Jos vuorikyläläinen ei tiedä mitään mafioista, niiden vallasta ja koko tästä systeemistä.. Miten ihmeessä teikäläiset säilyvät edes hengissä.. Eikö teillä ole mitään vastaavaa tuolla vuorilla?" Shea kysyi aidosti hieman epäilevänä. Voisiko todella olla ettei tuolla ylhäällä ollut sortoa ja ongelmia lakien ja vallanpidon kanssa. Sehän olisi enemmän kuin taivas..?

Hiljainen tuuli kävi pitkin kujia saaden muutaman maassa olevan korren, lehden ja roskan lehahtamaan muutaman sentin eteenpäin. Areo lähti kävelemään naisen perässä harppoen tuon vierelle, katse eteenpäin suunnattuna. Naisen kysyessä kysymyksensä, johon kuului selkeästi epäilevä äänensävy, Areo loi hivenne huvittuneen katseen naiseen.
"Eikö se näy ihan kasvoista. Ja luojan kiitos ei ole. Ja voisin vain toistaa tuon miten ihmeessä teikäläiset pysyvät hengissä, jos täällä on kerran kaiken maailman jengejä ja mafioita ja järjestöjä joka sormelle ja varpaalle ja enemmänkin."
Areo sanoi katsellen jälleen eteenpäin. Edessä häämötti yksi, ehjä kaasulamppu, jonka tummaa, hiiltynyttä lasikupua ei oltu vielä rikottu. Tai sitten se oli jollain tapaa pyhä lamppu, joka oli yhteisestä sopimuksesta jätetty rikkomatta. Tai no.. Täällä tuskin tuollaista kannatti ajatellakaan, kun jo joku ajatustenlukija hyppäisi sivukujalta ja löisi jollain lingolla ja katukivellä lasiparan siruiksi. Joten sovitaan nyt, ettei mies ehtinyt ajatella tuollaista, ja kaasulamppu sai pitkän ja onnellisen elämän ehjänä, valoa tuovana katulamppuna.
"Jos minulta kysytään, on tämänkaltainen meno hieman turhaa. Miksi edes mafia on syntynyt ?"
Areo kysyi kurtistaen kulmiaan epäillen kuitenkin vähän ettei Shea tiennyt. Ehkä mafia oli vanha, ja ollut aina osa Järvikylää. Nyt kuitenkin Areo kiitti vain onneaan siitä, että oli syntynyt ihanaan ja rauhalliseen Vuorikylään.

// hahaa, saat ensimaistiaisia julkaistavasta historiasta ;D //

Kujat taittuivat kaksikon kävellessä. Kuin hiljaisesta pyynnöstä kaksikko sai nyt taittaa matkaansa ilman häiriöitä. Shea hymyili Areon eneimmäiselle kommentille hieman haikeasti, jääden sitten pohtimaan hetken toista. Kyllähän tyttö vastauksen tiesi, sen verran kuin siitä oli tietoa tarjottavana.

"Anarkian kautena, noin vuoden 86 aikoina täällä oli todella paha tilanne. Kaikki sotivat toisiaan vastaan, valtiaalla ei ollut juurikaan mitään tehtävissä mitä tuli vallanpidon suhteen. Rupesi syntymään vahvempia sukuja, joilla oli keskenäisiä sopimuksia ja vihollisia; mafioita. Vuoden 100 jälkeen mafioso Niil Derf julistautui järvikylän ruhtinaaksi, mikä lietsoi sotimisen huippuunsa. Satoja ihmisiä kuoli, asukasluku romahti entisestään. Nykyään niin sanotut sivistyneet ihmiset eivät edes merkkaa Niil Derfin aikaa ylös, mutta mafioiden kesken sitä kutsutaan Kaksivuotiseksi sodaksi. Sitten tavallisen kansan parista nousi Julius Carent, joka loi oikeuskansleriston, vartijoston, sekä toi järjestyksen. Asiat rauhoittuivat. Mutta vaikka mafioiden keskinäiset sodat laimenivat, ne pysyivät yhä. Niistä suurimpana Symoran mafia. Julius Carentin aikaan Järvikylä jakautui kahteen, niin sanottuihin hyvään ja huonoon puoleen; mafioiden hallitsemaan puoleen ja Carentin hallitsemaan puoleen. Mitään konfliktia niiden välillä ei ole, pikemminkin välinpitämättömyyttä. Ja vuonna 135 Julius Carent kuoli, vallan peri hänen poikansa, nykyinen hallitsija, Julius Carent II. Niin se meni..."

Shea päätti historiakatkelmansa hiljaiseen hymyyn. Julius Carent II oli hyvä hallitsija Järvikylässä, mutta ongelmia esiintyi yhä. Nimeen omaan sen välinpitämättömyyden vuoksi. Shea jatkoi kävelyään, ei olisi enää pitkä matka kotiin.

((No siinä olikin sepostusta 8DD))

Areon ajatuksia vastaan, nainen alkoikin yhtäkkiä puhua palpattaa Järvikylän menneisyydestä kuin omastaan. Anarkian kaudet ja Kaksivuotiset sodat sekä vuosiluvut olivat vain vilinaa miehen korvissa, mutta kyllä Vuohipoika jotain selvääkin asioista sai. Tai ainakin suurinpiirtein. Mies oli aina ollut lähinnä käytännöllinen ihminen, moukka, niinkuin joku saattaisi sanoa, eikä miestä ollut kiinnostanut kouluttautua mihinkään sen ihmeellisempään kuin ammattiin. Areo kuitenkin sai jonkinverran tarinasta kiinni, ja sai vienon yleisilmeen asiasta, jonka ajatteli riittävän. Ainakin seuraavaan päivään, jolloin mies luultavimmin kylän jättäisi taakseen. Eik äenää koskaan palaisi. Korkeintaan kiittämään vielä tuhannesti Sheaa, joka miehen oli kadulta poiminut. Oikeastaan, vaikkakaan Areo ei vieläkään paljoa mafioista ja sensellaisista tiennyt, tuntui miehestä jo siltä, ettei tuo olisi yön yli kestänyt ilman Shean apua. Ehkä hengissä juuri ja juuri, mutta varansa uo olisi varmasti menettänyt jo eni minuuteilla, ja luultavasti muutaman miekanviillon ja potkusta tulleen mustelman, vähintään.

"Ai, no se olikin kattava vastaus."
Areo sanoi hivenen hämillään kaikesta siitä tiedon määrästä. Mies tuskin oli oppinut noinkaan paljoa teoreettista tietoa edes koko elämänäsä aikana. Tai no, jos vähän liioiteltiin, mutta ei kyllä hirveästi, sillä mies ei ollut paljoakaan kolutukseensa petrannut. Lapsenakin lähinnä vain istunut sisällä haikaillen ulos.
Miehen pieni salaisuus tuli jälleen tuon mieleen. Olihan Vuorikylä tähän verrattuna hyvinkin rauhallinen, mutta mukaan kyllä mahtui niitä kylähullujakin. Tai, jotenkin vinksahtaneita veikkoja, kuten miehen äiti oli ollut. Areo sillä hetkellä oli vain tyytyväinen, ettei kukaan muu kuin tuo itse tiennyt kaikkia asioita, ja mieskin hyvin usein teeskenteli, että oli menettänyt muististaan hitusen enemmän, kuin mitä oikeasti oli.