I'll keep dancing all night long!

// Free ride, eli kuka vaan, ainoana vaatimuksena että imminen //

*Kuuntele kappale johon Shea tanssi tanssisna*

Verhojen takana Shóshiana sormeili pitkiä hiuksiaan. Ne laskeutuivat putouksena Shean puvun yli lanteille saakka, silkkisinä ja vasta harjattuina. Vihdoin Shea sai lyhyen nyökkäyksen nuorehkolta naistarjoilijalta ja astui tottuneena lavalle. Tavernassa olijat eivät suinkaan hiljenneet, kun Shea otti varmat askeleensa kohti lavan keskustaa, silmäillen tottuneena tavernan puisia, taulutettuja seiniä, sekä lukuisia tuoppien täyttämiä pöytiä, jotka olivat niin kutkuttavan lähellä toisiaan. Soittaja alkoi soittamaan ja kelttisointuisen kappaleen ensimmäiset soinnit täyttivät ilman. Pitkään kestävä säkkipillin ääni ja Shea liikkui, yleisö vaikeni. Pian muut soittimet liittyivät mukaan; viulut, vauhtia tuli lisää ja Shea antoi musiikin viedä. Vangitsevalla katseellaan aina ajoittain tanssija otti silmiinsä jonkun katselevan asiakkaan, käveli kohti ja pyörähti pian ympäri heilauttaen hiuksiaan parhaimpana efektinään. Tanssi yltyi, soittajat yllyttivät. Tavernassa olivat taputtivat ja Shea oli musiikin viemää, kaikki muu katosi liikkeiden harmonian ja rytmien tasaisen kompin sykkeeseen. Koko lava eli, koko taverna eli ja koko taverna katseli nyt Sheaa, joka ei todellakaan ollut vieras näky, päinvastoin, tuttu ja usein kutsuttu, sekä odotettu.

Minuuttien jälkeen Shean tanssi kääntyi kohti huippuaan ja voimistelijamaisesti Shea hyppäsi, kepein askelein silkkisessä ja avonaisessa puvussaan lähimmälle baaripyödälle. Pyödän ympärillä istujat hurrasivat ja nojasivat taaksepäin, Shean liikkuessa musiikin mukaan, tehden omaa taidettaan. Kun kappale laskeutui kohti loppuaan, Shea laskeutui pöydältä kevyesti kuin höyhen kiertääkseen kunniakierroksensa tavernassa. Kolikot hakeutuivat Shean käsiin, hänen viimeistellessa viimeisiä taidokkaita liikkeitään, kunnes vaaleverikkö päätyi takaisin tavalla, valui hallitusti lavalle makaamaan, soittajien venyttäessä viimeisiä säveliään, yleisö hengitti hiljaa sisään, kunnes viimeinenkin soittimen ääni lakkasi. Taverna puhkesi suosion osoituksiin, Shea hengitti voittoansa sisään ja ulos, rauhallisesti, kunnes nousi enemmän tai vähemmän viettelevästi ja käveli takaisin verhoihin yleisön jäädessä huutamaan tanssijan nimeä sekunneiksi, kunnes huudot hukkuivat tavernan meluun.

Vaihdettuaan vaatteensa arkisempaan, pehmeästä nahkasta ja hienosta puuvillasta kudottuun kelttiläistyyliseen mekkoon, kelttiläisriipukseensa ja suurehkoihin hopearengas korvakoruihin, Shea palasi tavernan puolelle, istuutui baaritiskin eteen odottamaan esiintymisiltaista ilmaista juomaa. Shean viereinen paikka oli tyhjänä ja nainen hengitti syvään punaisena väreilevän viinin tuoksua. Voittonsa juomaa.

((Areo änkäisee pönkäisee 8 ))

Areo ei oikein tiennyt, miksi hän oli tänä iltana tavernaan tullut. Ehkä hänelle tuli hetkellinen aivokuolio tai jokin outo ötökkä pesiytyi hänen aivoihinsa ja sai miehen toimimaan päinvastoin, kuin mitä ajatteli. Hän oli tullut tuhlaamaan vähiä varojaan tavernan vilskeeseen, ja toden teolla, hänellä ei siihen todellakaan olisi ollut varaa. Juuri eilen hän oli saanut potkut satulasepän työstä, ja tällä menolla Areo olisi kohta kokeillut jokaisen kylän työpaikan. Ja ammattia ei saanut ennekuin oli ollut kisälli vähän aikaa. Ei sitten millään.
Ehkä hivenen tukahtuneessa tunnelmassa mies ajatteli ahdasmielisesti. Toki ammatin voisi löytää ilmankisällinolemista, mutta harmaahiuksisen nuorukaisen puolikajuun päähän se ei tuntunut mahtuvan. Muutenkin harvoin optimismiintaipuva miekkonen saattoi olla hyvinkin murheellinen näky kaikessa apeudessaan astuessaan tavernan ovesta sisään meluun ja mekkalaan, joka sen sisällä oli. Mies käveli yrmyn näköisenä pyöreiden pöytien välissä hukuttautuen Kultasuomun juovuttavaan tunnelmaan pikku hiljaa.

Eikä aikaakaan kestänyt, kun joku vanha tuttu oli tarjonnut juoman jos toisenkin ollessaan itsekin hyväntuulisessa nousuhumalassa, ja Areo, jonka kännipäässä ei paljoa kehumista tosiaankaan ollut, nauroi yhdessä muiden pyötäseurueen jäsenten kanssa, läikytteli olutta toisten päälle ja katsoi erinäisiä tanssiesityksiä silloin kun silmät eivät olleet muualla katselemassa. OIkeastaan Areosta tuntui kummallisesti, ei vaan hupaisasti siltä, että silmät lähtivät välillä irti miehen päästä, kiertelivät salia ympäri ja palasivat takaisin kertomaan mitä kaikkea ne olivat nähneet. Sitten ne lähtivät uudestaan ja palasivat kohta. Se oli hauska tunne. Kaikki tuntemukset tulivat kaikki yhdellä kerrall , ja sitten oli taas vähän tokkurassa, kunnes alkoi taas nauramaan ja läikyttelemään.
Joku kertoi juttua jostain vuoirpeurasta. Mitä se peura teki ? Areo ei tiennyt, nauroi vain, tuntien vatsansa katkeavan kohta puoliksi.
Sitten ne kaikkipeuramieet yhtäkkiä lopettivat ja katsoivat keskikorokkeelle, jonne oli astellut pitkähiuksinen nainen, mitä ilmeisin tanssija asussaan.
Ja piru vieköön minkälaisessa asussa, ei tuollaisissa vetimissä säädylliset naiset kaduilla kävelleet. Eivätkä sen puoleen ne kaikki vanhat kantturat edes osanneet kävellä tuohon naiseen verrattuna. Ne matelivat maassa ja kompastelivat jokaikiseen askeleensa, kun tuo tanssija tanssahteli heidän ylitseen pyörähdellen ja liidellen.
Ja siinä olikin ollut vain ne ajatukset, jotka naisen lavalletulo humalaisessa Areossa herätti.
Kun appelsiinihiuksinen alkoi tanssia säkkipillien ja viulujen soitossa ympäri ja ympäri silmien edessä, ei Areokaan voinut olla huutamatta muiden muassa.
Jos kaikki alkoi nopeasti, se loppui vielä nopeammin. Kohta nainen olikin kivunnut takaisin lavalle sieltä hypättyään, ja piilpoutui jälleen verhojen taakse. Harvoin tavernassa käynyt Areo näki siis tämänkin tanssijan ensimmäistä kertaa. Tanssin loputtua puheenaihe ei kääntynyt mihinkään muuhn kuin tuohon tanssijattareen, kuinka hyvä hän asiassaan oli, ja kuinka joku oli joskus nähnyt hänet jossain, ja kuinkakohan paljon tuollaisellakin tienasi. Yksi pöytäseurueen jäsen jopa uhosi alkavansa kanssa tanssijaksi tässä tavernassa ja savansa vielä suuremman suosion kuin appelsiinihiuksinen, johon pöytäseurue vastasi räkäisellä humalaisennaurulla ja löi epätodellisen haaveen heti sen syntyhetkellä maanrakoon.
Kohta kuitenkin miehet alkoivat taas yksissätuumin miettiä, mitä he olivatkaan puhumassa ennen esitystä. Joku muisti että huopahatuista, jota myyvä kauppias oli tänään torille tullut, mutta toinen sanoi että ensimmäinen ol isen jälkeen varmaan nukahtanut. Siten joku keksi että siitä hullusta peurastahan kysymys oli ollut, ja jutun kertoja hyvillään alkoi juttunsa alusta.
"Oli se hullu peura, konsanaan samanlaista oltu nähty..."
Areo virnuili tyhjä ilme kasvoillaan.
"Metsästysporukankanssa otliin siis tuolla vuorilla, lihaa etsimässä huomiseksi myyntiin, kun taas on hyvä toripäivä tiedossa, tottakai paljon tavaraa täytyy olla myytävänä.."
Areo alkoi keikkua tuolillaan saaden takana istuvan tyypin karjahtamaan äkäisesti nuorellemiehelle.
"Sitten kun me se umpikujaan jahdattiin, siihen yhtden lammen rantaan, niin vielä mitä, ei pojat sitä kiinni saanut, vaan sepä pentele luikki pakoon uimalla !"
Areo nuokahti äkkiä eteenpäin ja kiinnitti koko tokkuraisen ja hunajaviinin sumentämän huomionsa mieheen.
"Eikö mitä, eihän sellainen pikku perua siell äkauaa polskia jaksanut, eihän se rannalle päässyt kun koirat olivat vastassa. KOhta siltä pikku epeliltä voimat loppuivat ja kuonokin katosi pinnan all-"
Areo ponkaisi ylös niin että takan ollut istuja karjahti uudestaan, ja lähitienoilla olevat ihmiset mulkoilivat paheksuen. Mies sanoi jotain, msitä itsekään ei oikein selvää saanut ja lähti marssimaan poispäin.

Miehen jalat johtivat tuon kapakan etuosaan, baaritiskille asti, jossa oli yksi vapaa paikka. Mies murahti äkäisenä ja haroi tokkuraisena suurimmat osat hiuksistaan pois kasvoilta, ja vilkaisi naapuriinsa. Siinähän se tanssijatyttö nyt oli. Näin läheltä nähtynä naisen kasvonpiirteet olivat pehmeämmät, ja jotenkin todellisemmat. Areo vaipui synkkyyteensä, nojaten toiseen käteensä. KOhta paikalle viiletti uupuneen näköinen tarjoilija, joka huomasi tanssijattaren ja aukaisi suunsa:
"Sekö tavallinen ? Hieno esitys muuten, saanen sanoa."
Mies oli suunnilleen Areon ikäinen, ehkä vuotta paria vanhempi, ja tuon naamsata huomasi heti, millä mielellä hän appelsiinihiuksista katsoi. Areota ärsytti kovasti, mutta hän tyytyi murjottamaan hiljaa.

(( Seuraa <3 ))

Shea silmäili baaritiskin toisell puollella olevia lasipulloja ja juomia, sekä tyhjiä laseja jotka odottivat täyttymistään, kunnes joku voisi taas ne tyhjentää. Kun tarjoilija saapui paikalle, Shea hymyili lempeästi hänellä nyökäten kysymykseen. Mies siirtyi kauemmaksi täyttämään viinilasin ja palasi sitten takaisin vinkaten Shealle silmää. Shea hymyili ja naurahti leikkisästi. Tämä tarjoilija on todellakin Shean tuttu, monesti olivat nämä kaksi jääneet juttelemaan tavernan sulkemisen jälkeen, mutta tarjoilijamiehen harmiksi Shea ei koskaan ollut antautunut pidemmälle.

Seuraavaksi vaaleaverikön katse liikkui viereen istuneeseen nuoreen mieheen. Hetken Shea antoi sinivihreiden silmiensä tutkia tätä hieman juopunutta nuorukaista. Shea ei itse koskaan ikinä milloinkaan ottanut enempää kuin lasillisen viiniä. Nyt nainen istui penkillään sivuttain, sirot sormet viinilasin jalan ympärillä ja kastoi täyteläiset huulensa punaiseen nesteeseen ja otti kevyen siemauksen täyteläisestä juomasta. Hieman poltteleva maku siirtyi Shean kielelle ja kurkkua pitkin laskeutuva punainen neste valoi naisen kehoon lämpöä. Shea hymyili ja teki aloitteen.

"Mikäs on nuoren miehen mielen noin myrskyisäksi taivuttanut... Eikö juomaseura ollutkaan tahtomaanne?" Shea piti kielestään huolta, ja teititteli vaikka oli varmaankin tätä nuorta miestä muutamia vuosia vanhempi, kevyt arvaus, joka toki saattoi mennä pieleenkin. Shea hymyili kohteliaasti ja hake katsekontakia tuntemattomalta mieheltä. Tavernan orkesteri soitti kelttisointuja ja Shea piti mielensä avoinna.

Areo vilkuili tarjoilijaa kuin olisi syönyt happaman sitruunan, ehkä koko korillisen niitä. Miehen oma mielipe naisista oli yksinkertainen: Liian vaivalloista, ja varsinkin nyt juotuaan hivenen liikaa, mielipiteet ja tunnetilat tuppasivat yleensä kymmenkertaistua.
Mies sormeili lasiaan kevyillä huilistinsormillaan, josta niistäkin oli kuullut palautetta vähän liian usein. Naisen sormethan tuollaiset pitkät olivat, ei mikään mies tuollaisilla pärjännyt. Raavaissa hommissa kämmenien piti olla kuin lautaset, ja voiman vähintään kolminkertainen kokoon nähden. Ja eikös tuollaisilla naisenhyppysillä muuta tehnyt kun pitsiä nypläsi. Yleensä siinävaiheessa kommentinantajien hymy oli hyyttynyt, kun Areo oli näyttänyt, että mihin hänen naisenhyppysillään pystyi: Käsittelemään asetta, hänen itsetakomaansa ketjunpäässä killuvaa teräasetta, jolla hyvinkin saattoi halkaista elävän karjun kahtia. (Tosin eläinrakas Areo ei olisi sellaista tehnyt, suurin surminkaan, pitäkäämme äskeinen vertaus vain vertauksena.) Lasissa ollut juoma oli jo lämmennyttä, ja siksi Areo oli sitä haluton enää juomaan. Varsiknin, kun järkevänä nuorenamiehenä yritti ajatella, oli siten kuinka viinaspäissään tai kuinka hankalaa se olikin. Ja tällä hetkellä mies olisi kaikista mieluiten kipannut koko juoman jonkun hupiveikon peuroistapuhujan niskaan, ja tömistellyt ulos koko tavernasta, luvaten olla tulematta sinne enää koskaan. Ja niin varmaan puoliksi kalju mies tekisikin, kunhan olisi vain tarpeeksi herättänyt pahennusta murjottavalla ilmeellään kapakan etuosassa.

Tarjoilija palasi saman ihannoivan virneensä kera, ja Areota alkoi yököttää, eikä se siis johtunut ollenkaan yllättäinsaapuneesta krapulasta. Areota jos jollain sanalla piti kuvata, niin ypeys olkoon se, sillä vaikkei mies nokka pystyssä kulkenutkaan ympäriinsä, jonkinlainen itsekunnioitus jokaisella terveellä ihmisellä piti kuitenkin olla. Ja tuo tanssijattaren liehittely oli kaukana itsensä arvostamisesta. Kyllä kokkipoika varmaan nuolisi naisen säärisaappatkin, jos tanssijatar sitä pyytäisi. Areo murjotti sadepilvet yläpuolellaan.
Ja sitten tarjoilija lähti. Onneksi, koska kohta humalainen Areo ei olisi voinut pidätellä kapakkatappelijaa sisällään enää, vaan leipoisi tuollaista pojankloppia (joka siis oli tosiaankin Areota itseään vähintään kaksi vuotta vanhempi) sievään nenäänsä.
Juuri kesken synkimmän oman ajatuksenvaihtonsa appelsiinihiuksinen tanssijatar päätti aukaista kauniin suunsa. Vai myrkyisä. Myrskyt olivat tästä kaukana.
"Niinkin ehkä voisi asian ilmaista."
Areo murahti nostaen lasin huulilleen, tajuten jälleen sen sisällön olevan lämmintä, ja laskien lasin jälleen pöytään, tuijottaen eteensä. Vaikka miehen tajunta olikin viinan väljäyttämää, oli sentään pienepieni rippunen kohtleiaisuudesta jäljellä. Pieni. Hyvin pieni.

Shea silmäili vieressään istuvaa, humaltunutta miestä. Parempaakin seuraa olisi voinut illalle saada... Toisaalta Shea ei ollut tänä iltaka kiinnostunut jäämään jutustelemaan lohikäärmeiden ikrasta tämän varsin tutun miestarjoilijan kanssa, joten Shea oli aika varma valinnastaan. Nainen aikoi hoitaa vielä tänään toisen työnsäkin loppuun, sillä vaikka Shea oli sanut esityksellään kokoon muutamisen kymmentä hopea kolikkoa, ei niillä eletty seuraavaan näytökseen asti niin hyvin kuin appelsiinihiuksinen oli tottunut elämään.

Shea kuunteli toisen kalsean kommentin ja kohotti hieman toista kulmaansa. Jippi jai jee.. Tästähän vallan riemukasta tulisi... Pian Shea laittoi merkille myös miehen juoman tilan ja hymyili hieman itsekseen. Sitten yhdellä kulauksella nainen joi lopun viininsä ja nousi seisomaan tuolinsa viereen. Miestarjoilija lähestyi aluksi Sheaa, mutta nainen teki kädellään hyvästelevän eleen 'ei tänään'. Sitten Shea kosketti murjottavaa miestä olkapäälle. Varsinaisesti vaaleaverikkö ei tiennyt itsekään miksi tämä ventovieras oli hänestä niinkään kiinnostava, mutta kuten usein Shea toimi, niin nytkin, hyvin sen hetkisten ajatustensa viemänä.

"Olen lähdössä, tahdotko tehdä seuraa?" Shea kysäisi täysin normaalilla äänellään, ei mitään vihjaavaa. Vaan kaksi henkilöä poistumassa tavernan vilskeestä. Hetken Shea seisoi paikoillaan, mutta lähti sitten ottamaan askelia pöytien välistä kohti ovea. Seurasi vieras murjottaja, tai ei.

Areo heilutteli lasiaan sormissaan katse seinässä, joka miehen edessä nousi, heti tiskin ja sen takaisen pitkän pöydän takana. Seinä oli tehty mahtavan kokoisista hirsistä, ja hirsipuissa oli jännittävän näköisiä syitä, jota oli hauska katseellaan seurata. Saattoi kuulua pieni viaton plops, kun Areo jälleen heräsi ajatuksistaan. Lähtee ? No niin, niinhän siinä aina kävi tämän naisväen kanssa, kun jos ei ollut moitteettoman ihastuttava ja kohtelias, saivat he pienoisen hepslaakin ja-
Ai mukaan ?
Areon ilmeestä saattoi lukea aivan saman viestin kuin ne, jotka osasivat ajatuksiinkin katsella. Mitä pirua ? Joka tapauksessa, oluen hieman hidastaessa miehen aivotoimintaa, tajusi tuo vihdoinkin, mitä tanssijatar oli sanonut.
"Mielelläni."
Areo sai takelleltua suustaan ja nousi seisomaan jättäen lasinsa tarjoilijan noukittavaksi. Mies lähti naisen joustavien askelten perään puokkoillen itse ympäriinsä siroteltujen pöytien välistä, luoden vielä pienen, hivenen jopa omahyväisen aktseen tuohon tarjoilijaan, joka oli jäänyt tuijottamaan lähtevää tanssijaa. Mittavien harppauksiensa ansiosta mies ehti ensin ovelle, ja aukaisi sen iioitellun herrasmiesmäisesti naiselle.
"Kelpaako ?"
Areo kysyi huvittuneena, muistaen kuitenkin edelleen että oli humalassa. Jos mahtavasti kävisi, mies ehkä onnistuisi kaatumaan rähmälleen, tekemään jotain sopimatonta tai muuten vain törttöilemään. Vaikkakin Areo ei omistanut kännipäätä lainkaan, ja useimmiten onnistui juomaan yli, yritti puoliksi kalju omituisten otusten kerhoon kuuluva nuori yrittää parhaansa. Ja olemaan mahdollisimman normaali.

((sori, käpy tuli.))

Shea huomasi ohitse puikahtavan nuorukaisen, kun tää kiiruhti ovelle. Nainen vastasi eleeseen ystävällisellä hymyllä, ja pään nyökkäyksellä. Ulkona oli viileähköä. Ilta oli laskenut pimeydeksi ehkä muutama tunti sitten ja tavernasta kuuluva melu jäi vain muistoksi, kuten tämän iltainen tanssikin. Vain muistoa äänistä, askelista ja rytmeistä. Astuttuaan ulos tavernan ulkolyhtyjen kalpeaan valoon, Shea kääntyi katsomaan itse kutsuttua seuraansa ja kallisti päätään hieman arvioiden. Miehen hiustyyli ei ollut tavernassa kiinnittänyt naisen huomiota. Nyt tatuoinnit ja puolittaiset hiukset pistivät Shean silmiin, tämän katsellessa partneriaan nyt arvauksen verran tarkemmin. Nuori oli, tai nuorempi kuin Shea. Omalla tapaa kuin eri maailmasta. Shea oli pehmeä, täyteläinen, naisellinen... Tämä vieras, jonka nimeä Shea ei vieläkään tiennyt, ehkä hieman kulmikas, nuorenomainen ja humaltunut. Ja jollain tapaa tuntui kuin tämä mies ei olisi tästä kylästä. Ei Järvikylän suuruuden huiskeasta hulinasta, varkaiden, tanssijoiden ja juopottelevien oikeuskanslerien maailmasta.. Vaan ehkä... Tullut tänne vuorilta?

"Herrasmiehen eleet, mitä oveen tulee.. Mitenkä on nimen laita?" Heitti Shea rennolla äänellään, hymyn kera. Melkein suoraan sen perään nainen kuitenkin esitteli itsensä, vain yhdellä sanalla, yhdellä nimellä, naisen ainoalla. Vaikkakin jo kerran tämäkin mies sen oli kuullut, lavalla huudeltaessa.

"Shóshiana" Shea jatkoi ja ojensi kätensä kätelläkseen. Tämä ei ollut deitti eikä flirttailu yritys.. Shea ei ollut vielä päättänyt olisiko nuori edes varkauden kohde. Ehkä, ehkä ei. Mutta ennen niitä päätöksiä, olisi tapaaminen aika muodollinen, siis kättely oli ehkä se varmin ja tavallisin.

Ulkona oli huomattavasti viileämpää kuin täpötäyteen ahdetussa tavernassa. Mutta kuten Shea oikein arvasikin, Areo oli kylmemmästä paikasta, ja siksi pitienemmän viileästä kuin lämpimästä. Jotenkin lämpö tuntui luonnottomalta, ainakin ulkona. Ja jos oli niin lämmin, että se tuntui poskissa, oli aivan liian kuuma. Mies oli oikeastaan tullut Järvikylään vain hetken mielijohteesta. Areo ei ollut kovinkaan seurallista tyyppiä, ja viihtyi mieluummin yksin vuoristokylässä kuin tässä kaikessa hulinassa ja vilskeessä, joka toki oli odotettavissa kun Järvikylän muurien sisään astui. OIkeastaan ainoa asia mikä miestä täällä kiehtoi oli vesi. Vuoristossa oli vain yksi järvi, pitkä, kapea, lähdepohjainen järvi, joka kesälläkin oli kylmä viimeiseksimainitun ominaisuuden vuoksi. Täällä oli iso järvi, jossa oli lämmintä vettä. Sellaisessa olisi ehkä hauska uida, kukaties.
Tämä ajatus oli miehen päässä johtanut siihen, että Areo oli lähtenyt ensimmäisten kauppamiehien kanssa kohti järvikylää. Olisi ollut hienoa omistaa hevonen, jolla ratsastaa, tai edes vetojuhdaksi koulutettu sonni tai lehmä. Mutta ei nuorella poikamiehellä sellaisiin ylellisyyksiin millään ollut rahaa, hyvä kuin kissaan.
Seuraavaksi miehen päähän palasi pieni huolestunut ääni, joka mietti, miten Vrirma pärjäsi. Sitten järjen ääni sanoi, että tietenkin hyvin, sillä kun Areo oli poissa, taloon varmasti eksyisi joku toiveikas hiiri, joka sitten joutuisi mustaruskejuovikkaan kissan päivälliseksi. Virma oli järkevä kissaksikin, ja se kyllä pärjäisi.

Mies kallisti päätään hivenen naisen huomauttaessa tavoista.
"Hienoille leideille ovi yleensä avataan."
mies sanoi virneen kera. Naisen kysäistessä nimeä ei mies edes ehtinyt ajatella vastausta, kun nopeliikkeinen tanssijatar oli jo omansa sanonut ja ojensi kättään.
"Areo Sehn. Kutsu Areoksi vaan."
mies sanoi, ja tarttui naisen käteen riuskasti vuoristokyläläiseen tapaan, kunnes tajusi, että naisen hento käsi muuttuisi kohta sinertäväksi ja hölläsi nopeasti otettaan.
"Hauska tavata."
mies tokaisi muodollisesti koettaen olla ravistamatta naisen kättä liikaa. Olipa outoa.

Shea tarkasteli pitkässä mekossaan miehen liikkeitä ja olemusta. Ja hymyili tälle tämän kätellessä. Ronski ote hölleni nopeasti, eikä Shea modostanut kasvoilleen minkään näköistä elettä että kyisenen asia olisi ollut edes huomattavissa. Vain sitä lämmintä hymyä. Vai että Areo. Seuraavalle lauseelle Shea naurahti kevyesti ja katseli miestä nin silmiin. Vuorille ei pääsisi matkustamaan tuosta vain, ei parissa päivässäkään olisi vuorikylässä perillä. Milloin nuorukainen oli saapunut, missä hän yöpyi ja milloin aikoi takaisin? Miksi oli täällä? Nämä vain muutamia kysymyksiä Shean silmien takaa.

"Samoin, noh, missä mahdat yöpyä? Asun itse tässä aika lähellä" Shea jatkoi ystävällisen kohteliaalla puheellaan. Oikeastaan yksi niistä harvoista paikoista muukalaisen yöpyä, oli taverna, jossa Areo ei selkeästikään asunut, sillä juurihan hän oli sieltä poistunut. Missä sitten? Pahamaineisessa Yönsilmän tavernassa? Ei tuskimpa... Tuskimpa.. Shea ja odottamaan vastausta hymyillen hiljaa.

Areo päästi varovasiesti irti naisen sirarekenteisesta kädestä. Ravistellessaan raajaa mies oli vasta kunnolla huomannut, että naisen ranteet olivat järkyttävän ohuet. Ja muutenkin näin siro ja laiha nainen, no, ei Shean tapauksessa, mutta muuten olisi voinut hajota tuhansiksi palasiksi tuollaisessa riepottelussa. Mutta Tämä nainen tässä tuntui pysyvän kasassa kuin liimattuna. Naisen kysymys herätti miehen ajatuksistaan. Sitä oikeastaan mies ei ollut tullut ajatelleeksi ollenkaan. Oikeastaan Areo voisi pärjätä aivan taivasallakin. Vuorikylässä se oli täysin merkityksetön taito, jos vuorilla aikoi selviytyä, mutta miten kylässä suhtauduttaisiin jollian kujalla makoilevaan mieheen. Luultaisiin varmaan olevan umpikännissä, varmaankin. Ja oikeastaan tottapuhuen, niin Areo taisi ollakin. Ja matkaa kylän laidalle voisi kertyä jokseenkin.. Paljon.
Mutta naisen viimeinen lause, se että Shea itse asui tässä lähellä sai miehen naaman venähtämään. Siveyspoliisista päivää, mitäs sitä tultiinkaan sanoneeksi ? Vuorikylän mittapuulla lausetta olisi voinut pitää jokseenkin vihjaavana, mutta Areolle se merkitsi lähes samaa kuin se että tanssijatar olisi suoraa hypännyt miehen syliin. Mies vilkaisi naisen lämmintä hymyä ja jäätyi jokseenkin paikoilleen.
Tanssijatar nainen oli, se oli selvää, mutta.. Hankkiko nainen jollain muullakin elantoaan ? Jollain vähän vähemmän siveellisellä tavalla. Areo puistatteli mielensä perukoilla. Herra siveyden sipuli alkoi epäillä tanssijattaren viattomuutta ja ikävä kyllä se näkyi aivan kasvoiltakin.
"No, tuota. Tavernastahan me juuri lähdimme. Olisiko jotain muuta paikkaa jossa yöpyä, kun kerran tunnet kaupungin jokseenkin paremmin kuin minä ?"
Mies kysyi takellellen hieman puheessaan.

Shea laittoi nopeasti merkille puolijurrissa olevan miehen ajatukset. Jossain ajatustensa nurkassa oranssihiuksinen pohti miettimään, että aivan hyvin tanssijan ammattikin olisi voinut olla jotain muuta kuin siveellinen tavernaviihdyttäjä. Sheaa hymyilytti ja huvittuneisuus näkyi naisen sinivihreiltä silmiltä. Kun mies sitten sai takelleltua kysymyksensä ylos Shea hymyili yhä, nyt aika lämmintä ja myötätuntoista hymyä. Vihjailua siinä ei ollut, ei piirun vertaakaan.

"Voi teitä, toistaiseksi tienaan itselleni tarpeeksi vain tanssinpyörteillä tavernojen lavoilla, kotiini työntekoa minun ei ole tarvinnut vielä siirtää" Shea sanoi iskien silmää ja naurahtaen perään. Mutta jatkoi samantien antaen vastauksen kysymykseen.

"Noh mutta olenhan syntynyt täällä, tunnen kaupungin rajoille asti paremmin kuin monet muut. Mutta majapaikan löytäminen ei ole ollenkaan niin helppoa. Poistuit juuri turvallisimmasta ja kalleimmasta paikasta. Jos haluat huoneen ja sängyn, toisin sanoen tahdot tavernaan, voit toki lähteä Yönsilmään." Shea piti hetken tauon ja katsoi miestä jonkun aikaa tarkkaavaisesti. tietäisikö vuoriltatullut kaupungin toiminnan // jonka olen selvittänyt nyt esittelysivulle, jos tahdot käydä lukemassa //, tietäisikö se mafioista, Symoroista? Mutta Shea säästi Areon kysymyksen teolta jatkaessaan.

"Sinne en soisi sinun astuvan jalallasikaan. Sitten voit yrittää harhailla täällä keskustassa, säädyllisten ihmisten alueella, mutta yöpymisen hinnat ovat katossa. Voit joutua pulittamaan yli 5 hopea kolikkoa yhdestä yöstä..." Shea totesi pudistaen loppuun päätään. Säädyllisyydellä ja hyvällä alueella vartioston silmien alla oli aina hintansa, ja kova hinta olikin. Yönsilmästä puhuessaan Shea jätti muutamia asioita auki. Ensinnäkin sen että Areon ei tulisi astua sinne jalallaan, mutta omasta suhtautumisesta Shea ei puhunut mitään. Ja totuushan oli että Yönsilmä on Shean toinen vakituinen työpaikka. Hän toki voisi viedä Areon sinne seuralaisenaan ja yöpyä itsekin siellä. Ehkä tanssia vilä tänäiltana. Miten paljon appelsiinihiuksinen olisi valmis tekemään tämän vuoristomuukalaisen eteen?

Areo vilkaisi naista hivenen nolostuneena. Pitikö se näkyä ihan noin helposti ?
"Ai, no. Sehän hyvä."
Mies sanoi ja virnisti kiusantuneesti tajuten vasta sitten että olisi hekä ollut parempi pysyä hiljaa. Sanomalla nuo neljä sanaa Areo varmaankin sai naisen vakuuttuneeksi omasta typeryydestään. Mies nyökkäsi naisen seuraaville sanoille. Areo uskoi niiden olevan totta, sillä nainen näytti olevan kotonaan Järvikylän kaduilla ja tietävän minne mennä. Huolestuttavinta kuitenkin oli keskustelun aihe. Yöpyminen, joka näytti olevan hankalampaa kuin mitä nuori mies oli aluksi luullut.
"ÄÄnestäsi voin päätellä ettei tämä Yönsilmä ole mikään herttainen viisivuotiaiden leikkipaikka ?"
mies kysyi hivenen arasti muistaen edelleen edellisen aiheen. Mies kuunteli huolestuneena naisen puhetta ja tuli hetki hekeltä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei Järvikylään lähteminen ollut ollut viisasta. Kuullessaan hinnat miehen piti pidätellä kovin ähkäisyä, joka oli tuon huulilta karkaamassa. 5 hopeakolikkoa. Se oli hinta jos jokin, ja miestä ihmetytti lähinnä se, että miten joku edes kykeni pyytämään sellaisia riistohintoja.
Mies huomasi pureskelleensa huultaan, ja yritti nyökätä mahdollisimman rauhallisesti paisuvasta ahdistuksentunteesta huolimatta.
"No, siinä tapauksessa vaihtoehdot näyttävät olevan vähissä.."
Mies totesi, vaikka asia oli sillä selvä ilman sanomistakin.

Shea kohotti kulmiaan kun Areo antoi vastauksensa Yönsilmästä. Eikö mies tiennyt koko Ikran pahamaineisimman mafian ylläpitämää tavernaa? Kun toinen jatkoi Shea mietti hetken pitäisikö hänen palauttaa poika maanpinnalle, mutta niitä sanoja ei sanottu näiden katujen päällä. Pitäisi päästä kotiin. Shea vilkaisi ympärilleen ja sitten taas Areoon. Shea pohti tilannetta hetken, antaen sen näkyä kasvoiltaan. Jollain tapaa Shean vakavuus oli todella kaunista. Täyteläiset huulet, tiukasti toisiaan vasten, silmät haravoiden usein maata, pitkien ripsien tehdessä matkoja kohti poskia ja taas nousten kohti taivasta. Aaand back to the main...

"Kuule, musta tuntuu että sä et ole ollut täällä kovinkaan monta kertaa? Ja mä en mielellään kuulis että joku täysin random vuorikyläläinen on listitty täällä yöllä, kun eksyi väärään mestaan. Siis kompromissi; Patja ja mun lattia?" Shea sanoi nyt aika vakavalla äänellä. Tanssijatar tarkoitti sanojaan, Shea tunsi paremmin kuin moni muu mafiat ja niiden twistit, joutumatta itse niiden uhriksi. Ja miksei Shea ollut niiden tulituslinjalla, syys siihen oli että Shea osasi olla pois tieltä, ja nyt Areokin olisi hyvä saada pois tieltä, saattelematta miestä kuitenkaan siihen maailmaan. Ja järvikylässä jos jossain, se oli vaikeaa. Ei ollut rajatilaa, olit tiellä tai mukana.

Mies tunsi itsensä vähintäänkin orvoksi lapseksi suurten jalkojen armottomassa viidakossa. Se tunsi että oli pieni lintu kotkien seassa ja täysin tanssijattaren armon varassa. Oi miksi mies oli lähtenyt nyt tälläiselle extempore-matkalle kun olisi voinut pysyä iloisessa, ihanassa ja turvallisessa mökissään Virman seurana ja turvana ja ruokkijana. Mutta ei. Eipä mies tietenkään toivomalla takaisin mökkeröönsä päässyt, vaan oli edelleenkin täällä isossa Järvikylässä jossa piti varoa jengejä ja mafioita ja Yönsilmiä vai mitä ne nyt olivatkaan ja kaikkia niitä.
Äkkiä miehen katse eksyi naisen kasvoille, joilla änytiin kävän vilkasta ajtustenvaihtoa. Yhdessä vaiheessa mies oli huomaavinaan siellä lauseen: 'Poika on kuin untuvikko kokeilemassa siipiään liian aikaisin." kunnes se vaihtui seuraavaan eikä Areo sitä kunnolla ehtinyt tulkitsemaan tai ajattelemaan, saati lukemaan loppuun.

Lopulta nainen päättikin puhua ja kun asia oli snaottu Areo karahti tulipunaiseksi kasvoiltaan.
"Mu-Mutta ! Ettehän te tuollaista voi tarjota ! Mitä jos minä olen sellainen naistennaurattaja, joka halusi kuulla juuri tuon ?"
Mies sai ähkäistyä suustaan Huulien puristuessa huolestuneeksi viivaksi.
"Tai siis, en voi millään suostua. "
Mies tokaisi vielä perään, kunnes tajusi, että naisen tarjoama vaihtoehto taisi olla ainoa, eikä siitä kerta kaikkiaan pystynyt kieltäytymään.
Voivoi, mihinkäs soppaan olet sinäkin lusikkasi pistänyt, Areoseni ?

Shean moodi rennosta tavernatanssijattaresta oli vaihtunut vakavoituneeseen ja nyt nuorta miestä hyvin huvittuneesti katsovaksi järvikaupunkilaiseksi. Shea kuunteli toisen lauseet ja ei voinut olla miettimättä miten maalla vuorikylä sitten ehkä loppujen lopuksi oli. Ehkei Areolla ollut mitään havaintoa koko tämän korruptoituneen asuinpaikan elintavoista?

"Kuules nyt, mä en tiedä mitä te maalaiset ajattelette mafioista jotka kerää yöllä ylimääräiset kaduilta, mutta mä en pidä hirveen hyvänä ideana, että sä joudut niihin piireihin. Siis yhdellä lauseella, tuki suusi ja hyväksy tarjous yöpaikasta, jossa voit herätä aamulla ja yhä tietää missä olet." Shea puhui vakavasti, nopeasti ja tarkoitti joka sanaansa. Nainen katsoi miestä seuraan silmiin. Kuka ikinä tämä maalainen olikaan, minkälaisen syyn hän ikinä oli tekaisuutkaan tullessaan tänne, hän ei tietänyt tarpeeksi.. mistään.

Areo olisi niin mielellään vain lähtenyt paikalta, miksei vaikka sitten kiljuen kuin hullu eukko sydänyöllä, mutta lähtenyt kuitenkin. Kuinka hjelppoa elämä silloin olikaan, kun sitä ei osannut arvostaa. Jälkiviisaus oli yleisin viisaus, pitihän sen tietää. Harmi vain että siitä kyllä ei olut mitään hyötyä. Naisen vakavoitunut asenne sai miehen melkein heittämään kuperkeikkaa huolestumisesta. Ja miksi kaiken tosiaan piti olla niinkin hankalaa, että oli vain Kultasuomu ja sitten se Yönsilmä. Jos Areo joskus Järvikylään muuttaisi (joka tulisi tietysti tapahtumaan ihan näinä päivinä: Ei koskaan), hän perustaisi majatalon, jonne ei huolittaisi minkäänmoisia hämäräheikkejä ja hinnat olisivat alhaalla, ja paikka olisi muutenkin turvallinen. Harvmi vain, että vaikka äskeinen ajatus kuinka sankarillinen olikkin, ei se tuonut kattoa miehen pään päälle.

Shea aukaistessa äkäisenä suunsa Areo oli jo väittämässä vastaan, mutta tanssijattaren komennon sävyn kuullessaan ei voinut muutkauin nyökätä hivenen järkyttyneen oloisena. Tätä siis se tohvelisankari tarkoitti vai ?
"No kiam inun on suostuttava, halusin tai en. Ainakin tuollaisen auktoriteetin äärellä."
Mies tokaisi kulmat koholla, jä vieläkin hivenen pöllämystyneenä.

Shea mittaili silmillään hetken Areota nuoren änkyttäessä vastaustaan. Vihertävät silmät selasivat miehen kasvoja, sen jälkeen katuja. Kaikkialla oli syttynyt lyhtyjä, mutta kanssaihmisiä ei näkynyt missään. Shea nappasi nyt Areota ranteesta kiinni, astui askeleen lähemmäs tuoden kasvonsa melkein kiinni miehen kasvoihin.

"Ole järkevä ja tee niin kuin sanon" Shea ilmoitti, katseli muutamien senttien päästä hetken miehen silmiä, kiepahti yhtä nopeasti kauemmas kuin siihen oli tullutkin, irroittamatta otettaan miehen kädestä ja lähti kävelemään eteenpäin, pois päin keskustasta. Kadun pimenivät ja lamppujen määrä lakkasi pian kokonaan. Kuja oli synkkä ja kapea, sekä täynnä lovia, sekä railoja. Alue oli hieman kummallisten ihmisten asuttama, aivan vartion raja-alueilla. Shea piti miestä yhä kädestä kiinni kulkien varmoin askelen katua.

Matka päättyi nopeasti, kun varjoista astui kaksikon eteen, kapealle tielle mustaan huppuviittaan kietoutunut mies. Shea kuuli askeleet myös takanaan, kaksikko oli nyt piiritetty, joku edessä, joku takana. Shea puristi Areon rannetta ja kuiskasi vain kolme sanaa "Älä tee mitään". Shea silmäili hetken kahta miestä, pitäen molempia silmissään.

"Shóshiana" Nainen lausui oman nimensä ja seurasi liikkeitä. Toinen mies laski miekkansa maata kohti ja tuijotti hupunsa varjoista Sheaa. Sitten mies otti nopean askeleen eteenpäin. Shea puristi Areon kättä. Miehen tulisi nyt olla vain niin paikoillaan vaikka mitä tahansa tapahtuisi. Viittaan verhoutunut nosti miekkansa yhdellä sulavalla liikkeellä, laski sen Shean leuan alle ja nosti naisen leukaa kohti taivasta, parempaa valoa. Shea hengitti rauhallisesti, pitäen katseensa hupun varjoissa vastaan katsovissa silmissä. Tuntien miekan terän kylmyyden ja viiltävän terävyyden kaulallaan, puristaen Areon rannetta. Kestäisikö miehen pokka?

Areo oudoksui naisen hyvinkin päällekäyvää asennetta ja tutkailevaa katsetta, joka vilkuili ties minne ties milloin. OIkeastaan koko juttu oli alkanut Areosta vaikuttaa jo hivenen harhaluuloisen toiminnalta. Toki, Areo suostui ehdotukseen, mtuta mitä sitä enää vahvistamaan ? Oliko tosiaankin oltava näin varovainen ?
Äkkiä Shean kasvot olivatkin vain tuumien päässä miehen kasvoista, ja ennekuin Areo ehti päätään pois kääntämään, olivat ne jo poissa ja nainen lähtenyt harppomaan kohti kapeita, lyhtyjen valaisemia kujia.
Areo puisti päätään, mutta lähti suhteellisen vastustelematta najisen perään, varoen tallomasta tanssijattaren kantoja. Koko tapaus oli mennyt niin äkkiä että vasta nyt Areo ehti tajuta, kuinka lähellä tanssijattaren kasvot olivat olleetkaan.

Areo hymähti ja kohautti olkiaan, kun jo törmäsi pysähtyneen naisen selkään ranne yhä naisen otteessa. Lamppujen valo oli kadonnut, itseasiassa tällä kujalla ei ollut yhtäkään lamppua. Oli pimeää. Areo kurkisti naisen olan takaa, mitä tuo oli jäänyt tuijottamaan, kun samaan aikaan kuuli askeleet takaansa ja salaa livahtaneet kolme salaa naisen huulilta. Areo olisi nyökännyt, ellei naisen katse olisi ollut aivan toisessa miehessä.

Huputettuun viittaan pukeutunut mies laski teräasettaan, ja Areo olisi voinut vaikka vanooa näkevänsä miehen silmien tarkkailevan katseen hupun pimedestä. Yhtäkkiä kuitenkin mies harppasi kiinni naiseen aivan kuin tanssijatar oli tehnyt Areollekin (oliko tuo tapa jotenkin Järvikylän asukkaille ominainen ?) ja kohotti miekallaan naisen kasvot kohti itseään.

Samalla teräksinen ote laskeutui Aroen olkapäälle ja käänsi nuoren poispäin Shósiannasta. Mies kääntyi vastustelematta, tajuten vasta sitten, että takaa tullut, samoin hupulliseen viittaan verhoutunut roisto yritti tunnistaa Areota.
"Ja kukas seuralaisesi on ?"
Vakaa, hivenen huvittunut kysymys kuului viittamiehen suusta. Areota kuitenkin askarrutti huputetun käytös. Kats eoli koko ajan Areossa, kuin mies olisi kysynyt kysymyksensä vuoristokyläläiseltä, eikä suinkaan tanssijattarelta.
Samassa Areo ymmärsi, että huputettu oletti vuohipojan vastaavan ja ottavan tilanteen omiin käsiinsä. Pikku sovinistisiat. Halusivat miehen ottavan tilanteen haltuunsa.
"Kiertävä huilunsoittaja."
Areo vastasi, katse hupun pimennosta. Väärin. Näin juuri ei kuulunut tehdä. Shea oli käskenyt olla hiljaa, tekemättä mitään. Areo kuitenkin hämmästyi suuresti ääntään, joka olio täysin rento ja normaali, aivan kuin miehelle olisi käynyt näin useamminkin. Oikeasti, jollei tilanne olisi ollut näin tiukka Areo olisi varmaankin alkanut kiljumaan kuin mikäkin hienostoneiti rotan nähdessään. Kylmä hiki valui pitkin niskaa kaula-aukosta sisään ja selkää pitkin. Ja se ei ollut kiva tunne, kenellekään, varsinkään jos satuit olevan minkäkin ryöväriroiston nahkahansikkaan pihtiotteessa.

Miekkaa pitelevä muukalainen laski aseensa vapauttaen Shean pakkoasennostaan. Samalla mies heilautti huppunsa päänyli ja paljasti kasvonsa. Kapeat kasvot, ruskeat silmät ja villisti pörröittynyt musta tukka. Shea vilkaisi samalla toiseen mieheen, siihen joka oli Areota kohden. Tuttuja, muuta Shea ei todennut. Kuitenkin kevyt hymy karkasi Shean huulille kun hän kuuli Areon vastaavan itse. Ah, osasihan nuori pitää äänensä ainakin vakavana.

"Ray..." Shea sanoi miekkaa pitelevän, tummahiuksisen miehen nimen ääneen. Äänensävy oli vivahdeikas, se oli osittaisesti pilaileva, mutta samalla myös syyttäviä sanoja idealla 'oliko ihan pakko'. Raymond Cologe, toisin kutsuttuna Ray oli Shean tuttavia 'väärältä puolelta', siltä puolelta mitä Shea oli halunnut välttää. Toinen mies oli epäilemättä Rayn aisapari André ja kaksikon tarkoituksena oli ryöstää muutama ohikulkija. Shea tarkasteli tilannetta hetken hiljaa, kunnes Ray aukaisi suunsa.

"Vai että huilunsoittajaan olet silmäsi iskenyt, kulta? Noh, missäs on huilunsoittajan huilu?" Ray heitti rennosti, jättäen Shean luonnollisesti rauhaan ja kohdistaen koko huomionsa Areoon. Ray ei ryöstäisi Shean seuralaista, se nyt oli selvää, mutta luonnollisesti mies halusi tilanteesta huvia, ainakin Shean kustannuksella ja ehkä yö vaihtuisikin siihen että huilun soittelija majoitettaisiin Yönsilmään ja Shea Cologen jengin majapaikkaan? Toinen, yhä huppuunsa verhoutunut André teki nopean ruumiintarkastuksen miehelle, tuskin ennenkuin toinen sitä huomasikaan. E ei, ei löytynyt huilua.

"Hukkasitko matkalle, tai kenties Shea on ollut ammatissaan liian nopea?" Samettinen ääni paljasti huppupäisen Andréksi. André kuitenkin peruutti, nyt Rayn viereen. Shea ei meinannut uskoa korviaan. Kaikki lähti luisumaan nyt hyvää vauhtia siihen, että Areo oli pian joutumassa alamaailman iltarientoihin ja Shean kakkosammatti lausuttiin juuri ääneen... Nainen pudistin päätään toinen käsi lanteillaan. Korvakorut helisivät liikkeessä.

Areo vilkaisi Sheaa, jonka kasvot olivat edelleen kohotettuina kuunvaloon. Hemmetti, että kaksikon pitikin joutua tämänkaltaiseen tianteeseen juuri kun piti kaihtaa näkyvyyttä ja pitää matalaa profiilia. Yhtäkkiä Sheaa miekallaan uhannut mies laskikin aseensa. Oliko naisen nimi tehnyt vaikutuksen vai mistä oli kyse ? Samassa miehen huppu olikin jo niskassa ja Shea hymyili toiselle kuin vanhalle ystävälleen. Areon suu oli loksahtaa auki pelkästä helpotuksesta.
Kasvonsa paljastaneen miehen musta, piikikäs tukka sojotti jokaiseen ilmansuuntaan, ja Areo eksyi katsomaan miehen tummanruskeita silmiä vähän liian pitkäksi aikaa. Vielä kun tanssijatar paljasti toisen nimen, käänsi Areo katseensa häntä otteessaan yhä pitelevään mieheen ja jäi katsomaan huppupäistä kuin mykkä.

Kohta kuitenkin Raysti kutsuttu mies löysi jopa äänensäkin.
Areo kääntyi katsomaan itseään varmaankin vähintään viisi vuotta vanhempaan mieheen ja tuon pilailusta kiiluviin silmiin.
"No en minä yt oikeasta täällä huilulla ole lurittelemassa. Kotona se on, mutta tiedäkkin, että sellaistakin kapinetta osaan soittaa."
Areo sanoi hivenen loukkaantuneena ensinnäkin säikäyttämisestä, sekä siitä, että selkeästi naista nuorempaa poikaa luultiin Shean seuralaiseksi. Ja kolmanneksi vielä siitä että toisesta asiasta huolimatta viittahiippari kehtasi kutsua naista kullaksi.

Äkkiä Areo kuitenkin pyöräytettiin ympäri kuin balettitanssija ja mies ehti ohikiitävän hetken tuntea olkapäätään pidelleiden käsien kopeloivan ympäriinsä taskujen ja piilojen varalta. Onneksi valaistus oli himmeä sillä Areo punastui räikeästi. Ei vuorikylässä oltaisi tälläistä näpelöintiä siedett hetkeäkään. Oltaisiin väitetty heti ties mitä kunnianloukkauksista sun muista. Sitten Areo kiepautettiin jälleen toiseen suuntaan ja nyt miekkaansa nojaava Ray hymyili vähänliiankin tietäväisesti. Hitto, oliko silläkin tuollainen pöllön yönäkö ?

Siten takana ollut mies käveli toisen viereen ja laski sekin huppunsa. Suunnilleen samaa ikäluokkaa oleva, lainehtivahiuksinen (ja paljolti edellistä siistimmän näköinen) mies päätyi hänkin jutustelemaan vuorikyläläisen kustannuksella.
Kuitenkaan Areo ei ehtinyt vastata, kun kiepahti Shean puoleen ja jäi katsomaan naista.
"Oletko sinäkin tälläinen kujilla hiipparoiva huppuheppu joka ryöstelee ohikulkijoita ?"
Areo tipautti suustaan ennekuin ehti. No mutta tietenkin. Tuskin tanssijattaren palkka oli niin säännöllinen, että sillä eläisi. Ainakaan tuollaisissa vaatteissa, kuten Shea. Ja Areo salaa luuli, että naisen asunto, jonne tuo oli vuorikyläläistä viemässä, oli samaa tyyliä, Areon silmissä oikea palatsi.

"Kuten sanoin, se on kotona, ja koti kaukana. En nyt ihan heti ehdi pillipiipariksi ryhtymään että saisin muutaman rotan tanssahtelemaan sulolinjaisten nenienne edessä, mutta jos huilun minulle jostain hommaatte, niin ehk äsitten asia on toinen."
Areo sanoi laittaen kätensä puuskaan ja ottaen puolustavan hartianlevyisen haara-asennon. Mies muisti vieläkin miltä tuon Samettiääni-sankarin kädet olivat tuntuneet, ja oli tällä kertaa valmis juoksemaan pakoon, jos ne jotain yrittäisivät. Areo ei enää luottaisi kehenkään järvikyläläiseen, ei kyllä koskaan, ei ikinä.

Ray katseli lähes tyytyväisenä syntynyttä tilannetta kun Areo hyökkäsi puhumaan Shealle. Mies nojaili yhä miekkaansa, mutta kun Areo rupesi murjottamaan, mies liikkui varkaalle omaisesti, nopeasti ja liukkaasti, suoraan pitkähiuksisen blondin vierelle, joka vielä seisoi paikoillaan tietämättä mitä olisi oikein sanonut. Voih, Shea oli niin suloinen kun ei saanut sanaakaan suustaan.. Ray sujautti muutaman askeleen aikana miekkansa huortaan ja kun toisella askeleella oli jo Shean luona, kiepautti toisen kätensä naisen lateille, ottaen toisella kädellään Sheaakädestä ja vei käden huulilleen.

Shea seisoi paikoillaan ja katseli Areota. Mitä siihen nyt sanomaan? Sitten, nopeammin kuin nainen oli tajunnutkaan, Ray oli kuljettanut itsensä Shean taakse ja napannut tukevan otteen naisen ranteesta, sekä lantiosta. Shea jännitti lihaksensa ja kuljetti vapaaksi jäänyttä kättään kohti puukkoa joka naisellam oli vyöllään. Ray kuitenkin nappasi tästäkin kädestä kiinni.

"A a... Emmehän me tahdo konfliktia... Oisihan kovin ilkeää, jos joku nuori huilistipoika loukkaisi itsensä täällä yöllä?" Ray kuiskasi aivan Shean korvaan. Vastauksena kysymykseen Shea ei edes yrittänyt viiedä kättään kohti puukkoa ja vilkaisi Areota suoraan silmiin. Katse kertoi kerralta paljon. *Voi vittu enkö mä sanonu ettei tää ole kokemattomien paikka*. Shea seisoi nyt paikoillaan Rayn otteessa. Mitä seuraavaksi, nainen mietti itsekseen, kunnes André suvaitsi antaa vastauksen siihen kysymmykseen lähes heti Rayn kommentin ja hiljaisuuden jälkeen.

"Kuules poika, mistä sä olet oikein kotosin? Et täältä ainakaan, ei kukaan järkevä ihminen (joka ei kuulu meihin) liiku täällä yöllä. Ja usko huvikses, me tiedetään ketkä kuuluu tänne pimeällä ja ketkä ei." Samettisen pehmeä ja vakava ääni sai lisäpainokseen Andrén katseen. Mitä Rayhin tulisi, se olisi valmis jättämään Areon siihen jonkun toisen porukan koluttavaksi. Se tahtoi mukaansa Shean, ei Areota. André oli taas juttu erikseen, mies näki kokonaisuuden, joka saattaisi merkitä ongelmia.

Areo jörritti kadet puuskassa harmaat silmät mittaillen kahta ryöväriä, toinen nojaili huolettomasti pitkään miekkaansa, ja toinen seisoi kauemoana nojaillen muuriin hymyillen ärsyttävää, tietäväistä hymyä. Sitten nojailija, se Samettiääni-mikälieneekään vilkaisi nopeasti toista, joka ei seissytkään enää paikoillaan, vaan lampsi Shean luo napaten tuon lanteilta kiinni ja suudellen naisen kättä. Areo ehti vain heittää kädet sivuilleen, kun Shea oli jo meinannut napata puukkonsa, joka tuolla vyöllään killui, ja Rayksi nimetty napata toisestakin ranteesta kiinni.
Miksi kaikkien piti olla noin sukkelia liikkeissään ? Vähän rauhaa, kiitos, että Vuohipoikakin pysyisi perässä.
Areo vilkaisi nopeasti muuriin nojailevaa, huvittuneesti, mutta hivenen välinpitämättömästi Sheaa ja Rayta katselevaan tyyppiin. Se tiesi, mitä Ray aikoi, ja niin näytti tietävän Sheakin. Areo taisi olla ainoa, jonka tilanteentaju lomaili jonkun vuoristolammen pohjalla viime uintireissun jäljiltä.

Areo punnitsi nopeasti vaihtoehtojaan. Miehellä oli saappaansa sisällä puukko, mutta mahdollista oli, että Nojailija tiesi siitä, olihan tuo ruumiintarkastuksen tehnyt. Etulyöntiasema oli siis vähäinen, ja täsyin kyseenalainen. Sitäpaitsi, mitä pieni vuoristokyläläinen maajussi mahtoi kahdelle miekkamiehelle, vieläpä kun hiellä oli takanaan kotikenttäetu ? Eipä siis juurikaan mitään.
Ainoa asia, millä Areo tilanteesta ehkä pääsisi, oli nätti puhe, ja pienten valkoisten valheiden sujauttelu sinne tänne.

Areo risti jälleen kätensä, ja varasi painonsa nyt vain toiselle jalalle (sille, jonka saappaanvarressa ei ollut puukkoa. Jos hyvin kävisi, hän joutuisi ottamaan sen sieltä todella nopeasti pois, ja nopeammin se kävisi, jos paino olisi valmiiksi toisella jalalla), ja katsahti Sheaa ja Raytä, jotka näyttivät pikemminkin siltä, että anlkaisivat kohta tanssimaan jotain jenkan tapaista täällä pimeällä kujalla.
Sitten herra Samettiääni-Seinäännojailijakin tohti aukaista suunsa ja esittää lkysymyksensä, joka varmaankin sillä hetkellä kiersi kummankin ryövärin päässä. Areo heitti katseensa puhujaan, ja tajusi äkkiä, että hän oli porukan harkitsevaisuus, sekä aivot. Puhuja oli askeleen edellä naisten perään olevaa virkaveljeään.
"Kuten sanoin, olen kiertävä huilunsoittaja. Enimmäkseen kuljeskelen kylien välillä kulkevien kauppiaiden muassa, mutta välillä pistäydyn kyliinkin. Täällä on harvemmin tullut oltua, sillä huhut kaikista jengeistä ja mafioista eivät houkuta minua."
Mies sanoi neutraalisti, ja hämmästyi hiljaa uudestaan, kuinka taitavasti valhe kulki miehen huulilta.
"Enkä suinkaan kyseenalaista vähääkään herrojen tietämystä näillä kujilla turvallisesti, ja turvattomasti hiipparoivista kulkijoista. Ties vaikka teillä olisi jossain kaikki nimet ylhäällä, mistä sitä koskaan tietää."

André otti askeleen eteenpäin, kohti Areota. Shea katseli vierestä Rayn hengittäessä naisen hiuksiin. Kaikkialla oli hiljaista ja pitkälti pilkkupimeää.

"Kuules, huilistipoika. Helpommastakin tajuaa että yösijan etsiminen oli tavoitteena, tai niin oletan. Minulla on suhteita, saan sulle huoneen tavernasta." Andrén pehmeä ääni totesi pimeydestä ja miehen kädet virittivät huppua siisteille hiuksille. André tunsi Symoroja jonkun verran. Niin arvatenkin saattoi ettei taverna ollut Kultasuomu.. Vaan Yönsilmä.

Shea kohotti kulmiaan Andrén kommentille. Yönsilmään vai? Ei helvetti. Nainen kirosi itsekseen ja sitten teki nopean ja taidokkaan liikkeen, ponnistaen yllättäen maasta ja heitti itsensä voltilla Rayn taaksen, saaden miehen kädet irtoamaan itsestään samalla sekunnilla taivutuksen takia. Päästessään miehen taakse, Shea kiskaisi veitsen vyöltään, vain niin että se olisi esillä ja käyttövalmiina, mutta vaikka kuinka ajatus iskeä se Rayn niskaan houkutti, naine seisoi aloillaan, lähellä talon seinää, täysin pimennossa.

"Hitto Shea, oisit sä voinu pyytääkin päästää irti.. Miks hitossa naisten pitää aina olla niin vaikeita!" Ray kirosi hieroen taittuneita ranteitaan ja mulkoillen varjoon. Sitten mies vilkaisi nyt jo huppuun kietoutuneeseen Andréhen ja toista saman liikkeen heittäen huppunsa pään yli, siirtäen huomionsa sitten Areoon. Shea olisi tältä illalta menetetty...

Areo vaihtoi levottomana painoa jalalta toiselle miettien, uskoiko huppupäiset miehen nopeasti sepittämän tarinan. Ilmeisesti äskeinen kysymys oli ollut lähinnä vain muodollisuus, tai mielenkiinnon tyydyttämiseen tarkoitettu, sillä kiharahiuksinen samettiääni ei palannut aiheeseen sen enempää, nyökkäsi vain, ja jatkoi.
Huppumiehen ottaessa askeleen lähemmäs Areota, mies automaattisesti pysähtyi kesken liikkeensä ja vilkaisi miehen suuntaan silmissään epäluuloinen ja tutkiskeleva katse. Samalla katse ei kuitenkaan voinut olla eksymättä Sheaan, jonka niskassa Ray tällä kertaa roikkui kuin joku iso, elävä kettupuuhka. Kuinka imelää, että joku saattoikin käyttäytyä noin pelkän naisen takia. Areo irvisti mielessään.

"No tottahan se on. Yöpaikka olisi tähtyäimessä, ainakin siihen asti, ennekuin te tulitte mukaan kuvioihin."
mies sanoi, ja oli vähällä livauttaa jotain muutakin, ennekuin hillitsi itsensä. Humalaisena ei ollut kiva olla, kun tunteet oukkasivat kaksinkertaistumaan ja pienestä ärsyynnyksestä muuttua järkyttävä raivokohtaus.
Jostain syystä Areo ei kutienkaan tulut hetkeksikään ajatelleeksi, että hänet kuskattaisiin Yönsilmään. Ilmeisesti huppumiehet pitivät sitä lähestulkoon ainoana vaihtoehtona, sillä Shean hypättyä voltilla pitelijänsä ylitse, tuo happamasti, mutta tyynesti heilautti tumman viittansa hupun päähänsä, ja lähti talsimaan rivakkaa tahtia ensimmäisen perään. Areo hetkenaikaa heti miettiä, että hetkonen, eikös me mennä väärään suuntaan, kunnes vasta tajusi asian laidan. KOhteena oli Yönsilmä, eikä suinkaan helpotetut hinnat Kultasuomussa.
Areo vilkaisi Sheaan, joka näytti a´tajunneen asian jo vähän aiemmin.
"Ja milläköhän peitetarinalla herrat aikovat minut sinne mafioiden keskukseen sujauttaa ?"
Areo sanoi kääntäen katseensa kahden huppumiehen loittoneviin selkiin, ja harppoi nopeasti välimatkaa umpeen.

Se olisi hauska tietää, tosiaan Areo ajatteli synkkänä jatkaen matkaansa. Kai kaksikko jotain keksisi, tai sitten tässä kävisi aivan yhtä valoisasti, kun mitä Shea oli aiemmin ilmaissutkin.

Shea katseli Adrén ja Rayn perään hölkkäävää Areota. Mitä hittoa tässä nyt tekisi. Blondi pohti ratkaisuja nopeasti, toisaalta Areo oli vain yksittäinen vuorikyläläinen vierailulla suuressa kaupungissa, kyllähän niitä ongelmiin joutumisia aina tapahtui, eikä niitä millään voisi kaikkia estää.. Shea pureskeli pitkiä kynsiään, samalla kun miehet alkoivat katoamaan kujan varjoihin ja lähti ajatteleman hyvin nopeasti, nainen livahti ensimmäiselle sivukujalle, hyppäsi romukasan päälle ja taiteili itsensä nopeasti katolle. Kapealla katolla kävellessään Shea oli jo vetänyt mustan huppuviittansa päänsä yli ja liikkui kissan tavoin, tanssian tasapainoaan ja ketteryyttään, sekä pakomatkojen koko elämän aikana hankittua kiipeilyn taitoa hyppiessään lähelle toisiaan rakennettujen talojen katoilla, seuraten yläilmoista kolmikon liikkumista.

Yönsilmä alkoi näkymään edessä ja Shea pisti vauhtia jalkoihinsa. Nainen aikoi olla rakennuksessa ennen kolmikkoa, jotain pitäisi nyt järjestää, ja epätoivoisen suunnitelman nainen oli järjestänyt ketteryyttä vaatineella juoksumatkallaan. Viimein Shea hyppäsi takaisin maantasolle, pyyhki pölyt viitastaan, naisella olisi ehkä 2 minuutin etumatka, se riittäisi. Vielä kahdesti Shea varmisti että oli oikeasti hengästynyt, katsoi taakseen ja sai nyt näkyviinsä Rayn ja Adrén. Varmisti että kaksikko näki Shean ja astui nopeasti sisään tavernaan.

(Jatkan Yönsilmään ->)