She broke her little bones

Forexte Symora seisoi satamassa laivojen ympäröimänä kaduilla palavien kaasulamppujen loisteessa.
Oli yö.
Fore seisoi, ja katseli merelle, jossa ei näkynyt mitään muuta kuin vettä ja kaukana häämöttävä vastaranta. Miehen mieleen eksyi meri, jonka Fore oli nähnyt moneen kertaan, myrskyjyrkänteeltä. Ja myrskyjyrkänteestä tuli mieleen muut ikrat. Muut ikrat saattoi nähdä vain myrskyjyrkänteeltä, ja tällä hetkellä miehellä ei ollut aikaa kulkea matkaa niin kauas ja kiiveä niin pitkää matkaa nähdäkseen horisontissa häämöttävät kaksi saarta. Ja miksi edes mennä ? Maaläntit horisontissa pysyivät tuntemattomina satuina ja huhuina, katseli niitä sitten kuinka kauan tahansa.
Fore nosti kätensä leualleen ja siveli hyvinhoidettua partaansa hajamielisesti. Ilta oli vasta nuori, vaikkakin kaikki laivat olivat jo palanneet järveltä. Ilta oli hämärtynyt, oli alkusyksy. Vielä ei ollut koleaa, sillä Järvikylässä harvoin pakkanen tuli ennen talvea, joten mies pärjäsi hyvin pelkällä viitallaan. Viitan alla oli kaksi miehen pitkää miekkaa, odottamassa sitä, että joku sanailisi vähän, ja Fore menettäisi hermonsa. Niin ei tapahtunut usein. Ja vielä harvemmin miekat joutuivat muuhunkin käyttöön, kuin pelkkään huotrasta vetoon. Jo pelkkä se liike sai yleensä muut hiljenemään ja katsomaan pitkää miestä aivan uusin silmin. Tätä mafialaista ei kannattanut haatsaa mihin tahansa kaksintaisteluun millä tahansa taidoilla.
Mikä kyllä oli ikävää miehen mielestä. Elämä kaipasi jännitystä, ja vaikka mafiaan kuuluikin, harvoin hommat olivat poahemmin jännittäviä. Välillä piti vähän uhkailla ja kiristää, käydä rinnuksiin kiinni ja hymyillä uhkaavasti, mutta harvemmin sai tehdä kunnon hommia.

Fore haukotteli, ja perääntyi rannasta. Mies ei ollu ollenkaan väsynyt, pitkästynyt vain. Ja no, ehkä mies jatkaisi matkaansa tavernaan asti, sillä tämä oli juuri niitä iltoja, kin mies kaipasi piristystä. Casalassan odotti nurkan takana, varmankin popsimassa ruohoa. Mies kohotti kätensä päänsä taakse ja lähti kävelemään.

((Friikkiraidi, kukapa vaan herran ensipeli-seuraksi.))

// Edit, nyt pitää muuten kysyy tosta viestistä, kun alussa lukee että "katseli merelle" mutta kylän lähellä ei ole merta, vaan mokoma sijaitsee sisämaassa tämän järven rannalla. Ah, pitää saada ne kartat tänne nettiin, hitto kun ei ole skanneria.. Ja sit jälkeen päin muuten lukee että järven rannalla, että kummis se nyt olikaan? //

Keishiro nojaili talon seinämään. Tämä oli seuraillut ystäväänsä hetken aikaa, varjoista, jättäen oman oriinsa kauemmaksi ja kävellen Foren perässä, hiljaisuudessa ja huomaamatta. Nyt Fore kääntyi ja ohitti varjot joissa Keishiro seisoi, eikä mies voinut välttyä kiusaukselta. Niin hiljaa kuin osasi, Keishiro hivutti miekkansa nahkahuotrastaan ja sitten tökkäsi sen Foren selkään, sen enempiä miettimättä.

"Kuutamokävelyllä, etkä pyytänyt esimiestäsi mukaan, mitäs tämä tälläinen on?" Keishiro sanoi virnistäen piruilevasti ja laski samalla miekkansa miehen selästä, jääden sormeilemaan sen terotettua, hopean väristä terää. Hyvä miekka, hyvän takojan tekemä. Ja tästä Keishiro itseasiassa jopa maksoi, ei vain käyttänyt nimeään. Mies halusi antaa palkkaa hyvästä työstä ja tämä miekka oli, ehdottomasti, hyvää työtä.

// lyyhyyt //

(( Joo kävi tossa ittelläni pieni kämmi. Aluks tosiaan kirjottelin että katseli merelle kunnes tajusin että meri ei oo lähimaillakaan ja muuttelin sen sitten järveksi. Mutta tosiaan, toi yks jäi vielä mereksi 8 )) eli järvestä on kyse.))

Tosiaan, ajatuksia kannatti varoa. Heti kun mies oli edes ehtinyt ajatella, 'täällä on pitkästyttävää' tuli pelastaja tökkimään selkään miekkoja. Ihanaa, että joku sentään vielä välitti miehen tuntemuksista. Kuinka liikuttavaa. Kuitenkin miekka vetäistiin nopeasti pois, ja Fore tunnisti heti äänen käyttelijän: Keishiron, pikkuserkun, mutta ennekaikkea miehen hyvän ystävän. Fore laski kätensä niskasta, jonne ne olivat unohtuneet, ja jos olisi ollut nainen, olisi varmaankin laskenut ne lanteilleen, vaan kun ei ollut.

"Suonette minulle erheeni anteeksi, pikkuserkku." Forexte vastasi miehen leikkimieliseen piruiluun ja pokkuroi nopean ja taidokkaan kumarruksen. Foren asemassa olis siitä mukava olla, että lähestulkoon kaikki olivat miestä vähintään puoli päätä lyhyempiä, eikä miehen sitä kautta tarvinnut erityisemmi varoa sanojaan. Toki mies aina välillä osasi hiljaakin olla, jos oli tarvis. Mutta vain silloin.

Äkkiä Fore vetäisi kummatkin miekkansa, selästään ja vyöltään pois huotrasta, ja asetti ne viistosti ristiin eteensä, kohti Keishiroa.
"Minua pitkästyttää, miten olisi pikku ottelu ?"
mies kysyi huvittuneena. Ja Keishiro jos joku oli pätevää miekkailuseuraa, joka piti hyödyntää.

Keishiro naurahti ystävälleen tämän piruillessa takaisin, mutta ilme vaihtui tyytyväiseen kulman kohotukseen Keishiron huomatessaan itseesä suunnatut kaksi miekkaa. Milloin tahansa, oli ilmeen täydellinen sanoma ja Keishiro astui askeleen taaksepäin, heilauttaen miekkaa ranneliikkeellä ja napsauttaen sen vasten Foren miekkoja.

"Come, Sir, You're passando!" Keishiro laisahti virallista äänensävyä tavoitellen, pörhistäen ilmettään hetkeksi, tavoitellen sitä hienostomiesten kaksintaistelu tyyliä lauseen 'tule, olet haastettu', kunnes jätti ilmeensä taas virneeseen. Paljon parempaa vietettä ei varmaan illan alkajaisiksi ollut.

Fore hymyili tyytyväisenä: Keishiro ei koskaan pettänyt miehe n odotuksia, mitä miekkakamppailuihin tuli. Fore liikutti oikean miekkansa terää pitkin Keishiron miekan terää saaden aikaan inhottavan, hivenen kirskuvan äänen ja hymyili.
"Niin, niin, tottakai."
Fore myötäili hymyillen.
"Shall we ?"
mies kysäisi muodollisesti ja äkkiarvaamatta vei toisen miekkansa vierelleen kumarrusasentoon, pidellen toista miekkaansa edelleen tiiviisti kiinni Keishiron miekan lavassa.
"Käytöstavat kunniaan, vai mitä ?"
mies höpötteli hyväntuulisesti, heilauttaen nopeasti miekkansa sulavalla ranneliikkeellä kohti Keishiron polvia. Tämä liike oli yksi miehen lempitempuista, mikä tosin onnistui vain kahdella miekalla. Kahdessa miekassa toki oli haittapuolensakin, kahteen käteen eri aikaan keskittyminen, mutta kuten arvata saattaa, kauan näiden kapistuksien kanssa pelehdittyään miekkaileminen kahdella miekalla oli Forelle vähän sama asia kuin tanssi.
Kuitenkin, mies heilautti miekkansa kohti pikkuserkkunsa jalkoja pidellen toiselle miekallaan tehokkaasti huolta ettei mies kyennyt torjumaan iskua omallaan. Joten tässä tapauksessa vikkeläajatuksisen ihmisen päähän tuli se ainoa ratkaisu: Ilmaan hyppääminen, suoraan miekan yli, kuin hymmynarulla. Tietenkin Fore voisi aina tähdätä ylemmän, tai kesken hypyn liikauttaa miekkaansa avohaavan tehdäkseen, mutta heti ensimmäiseksi blondi ei viitsinyt olla niin julma. Olihan tämä vasta lämmittelyä.

Keishiro oli miekkailija tunnettu erityisesti vikkelyydestään, ei niinkään syvään uppoavista viilloistaa tai taitavasta tekniikasta. Mies äkkäsi hyvin nopeasti Foren aikeet ja pilke silmäkulmassa huomasi miekan viipottavan kohti jalkojaan, kaikkien odotusten vastaisesti, Keishiro ei hypännyt, vaan otti täydellisen riskin. Mies tönäisi Foren yhä pystyssä olevaa miekkaa eteenpäin, itse heittäytyessä nopeasti maahan makaamaan miekan sujahtaessa aivan Keishiron hiuksia koskettaen. Liikkeen kaiken teaorian mukaan tulisi aiheuttaa tilanne, jossa Forean kädet olivat nyt ristissä kera pitkien miekkojen. Seuraavalla sulavalla ponnistuksella mies oli jo ylhäällä maasta, pyörähti ketterästi oman akselinsa ympäri heilauttaen miekkaansa kohti Foren oikee lapaa.

Miekka heilahtikin tyhjään, kuten Fore olikin otaksunut, ihan niin halpaan ei tuo odottanut ystävänsä menevän, vaan luulipa väärin tekniikan kanssa. Keishiro ei suostunutkaan hyppäämään ilmaan, vaan sukelsikin maahan Foren nauraessa remakasti pikkuserkkunsa nopeille reflekseille. Mieluummin kuitenkin, jos Fore olisi ollut Keishiron asemassa, olisi mies hypännyt mieluummin kuin tuiskahtanut likaiseen maahan. Joaktapauksessa, Fore arvosti Keishiron tapaa nähdä vaivaa asioiden eteen, jotka miehelle oli tärkeitä. Ja yksi niistä näytti olevan alistumisenvastaisuus ja tyyli. Fore hymyili pirullisesti huomatessaan pikkuserkun käyttävän vielä omaa tekniikkaansa.
Vaikka Fore ei ollut vikkelyydellään samaa luokkaa Keishiron kanssa, osasi silti Forekin käytellä miekkojaan, ja hyvin osasikin.
Kuitenkin miehen oidea käsi oli edelleen paikallaan, hivenen taaempana johtuen Keishiron törkkäyksestä johtuen, ja vasen käsi sen alla osoittamassa oikeallepäin, oli ainoa ratkaisu saada vasen käsi liikkeelle painavan miekkansa kanssa. Ja niinpä siis Nopealla regoinnilla mies sai kummatkin miekkansa torjumaan Keishiron iskun kohti Foren olkapäätä liikuttamalla oikeaa, vahvempaa kättään niin, että vasenkin liikkui.
Hetkellinen virnistys karkasi miehen kasvoille, kunnes mies pyöräytti meikkansa ympäri, ja samalla Keishironkin miekan. Taitamattomammalta lähtisi miekka tässävaiheessas kädestä, mutta Fore luotti mieheen siinä suhteessa, ettei tuo päätääisi leikkiä liian nopeasti.

Keishiro virnisti miekkojen terien kolahtaessa taas kerran yhteen. Kun mies kuitenkin tunsi taivutusta miekassaan, tämäpöyrähti ketensä mukana pienen piruetin saadessaan miekkansa irralleen Foren miekoista. Kaksikko oli palannut 'passandoon' siihen perusasetelmaan, kasvokkain ja miekat kohollaan. Keishiro katseli nyt jo hyvin pimeässä yössä ystävänsä silmiä ja teki sitten seuraavan, varmasti Forea ilahduttavan liikkeen. Aikaa säästääkseen Keishiro vihelsi samaa aikaa kun peitti vihellyksensä Forelta miekan kolahdukseen, kun Keishiro varsin alkeismaisella ajan tapolla napautti Foren miekkoja. Kului suurin piirtein 15 sekuntia, kun Keishiro kuuli takaataan kevyet laukka-askeleet, peruutti pikaisesti ja heitti itsensä satulasta tukea ottaen Friisiläisensä selkään, pysäyttäen oriin siihen paikkaan. Musta ori korskui ja Keishiro nauroi. Ilme kehotti seuraamaan Keishiron painaessa kantapäänsä mustan oriin kylkiin ja lähtiessään laukkaamaan Järvikylän kapeita katuja, ohittaen Foren ratsun ja ottaen suunnan kaupungin keskustan läpi (aivan vaan piruuttaan) kohti Yönsilmää.

Forexte naurahti tyytyväisenä Keishiron pyörähtäessä piruetilla ympäri saadakseen miekkansa irti Foren miekkojen otteesta. Keishiron kimeä vihellys ei kuitenkaan jäänyt t'ysin miekkojen kalahduksien äänten varjoon, ja samalla sekuntilla kun laukkaavien kavioiden ääni kuului, Fore lähti juoksemaan pitkine koipineen kohti rantaa, kohti hevostaan, täplikästä Casalassaa. Vauhdissa mies laittoi toisen miekkansa vyötäröllä olevaan huotraan, ja aivan oikein, kohta ohi jytisteli suuri musta friisiläinen pikkuserkku selässään.
Lähestulkoon samalla hetkellä kun musta hevonen ohitti täplikkään luokse päässeen Foren hyppäsi mies ketterästi hevosensa selkään keskeyttäen täplikkään syöntituokion. Casalassa ianakin sai potkua iltaansa, kun liikkeeseen tottunut, mutta hivenen diivaileva hevonen kavahti pystyyn ja suoraan siitä loikalla neliin, mustan työhevosrakenteisen ratsun perään.
Kevyt Casalassa saikin nopeasti mustan kiinni, ja Fore ohjasi hevosensa hetimiten ohittamaan friisiläisen. Keishiron hevonen oli selkeästi isompi, joten pikkuserkku saattoi katsella Forea alaspäin. Katsella kun Fore ampaisi hvosensa selässä ohi.
Vauhti oli niin kova, ettei mies saattanut huutaa mitään, saattoi toki, mutta se olisi ollut enemmän kuin turhaa, niin Fore nyt tälläkertaa tyytyi nousemaan parempaan ryhtiin, heilauttamaan miekkaansa siistissä kaaressa kuin jäähyväisiksi ja karauttamaan edelleen kohti Järvikylän keskustaa.
Kadut pienenivät pienenimistään ja hätääntyneet kiljaisut ja kiroamiset kertoivat, mitä mieltä täplikkään hevosen tieltä hypänneet ihmiset olivat tälläisestä kujillahurjastelusta. Ketterä ja kevyt hevonen liukui aina välillä lähes pysähdyksiin, kunnes se taas ampaisi laukkaan jonkun kulman taakse Foren lähinnä pysytellessä selässä ja antaessa hevosen hoitaa kaiken muun kuin ohjaamisen. Casalassan oli jo nuoresta asti opetettu tottelemaan enemmän painoapuja kuin ohjaksia tai ääntä, ja siksi Fore saattoikin vain katsoa suuntaan jonne halusi, kun herkkä hevonen jo aisti selällään minne piti mennä.

Keishiro istui syvälle hevosensa satulaan, kun musta friisiläinen juokse kapeilla kaduilla. Kaviot löivät kipinöitä ja ihmisten huudot jäivät hetkessä taakse. Fore paineli ohi pienellä ruunallaan ja Keishiro ohjasi hevosensa hyppäämään aukiolla olevan suihkulähteen yli. Friisiläisori taittoi matkaa nopeasti, kunnes Yönsilmä häämötti edessä päin. Keishiro jarrutti ratsuaan ja pysäytti sen ovelle vilkuillen Forea lähistöltä.

/ lyhyt lyhyt lyhyt //

Muutaman kerran oli hyvin lähellä, ettei miehen vasen jalka raastautunut irti jonkun talon nurkkaan tai seinään ruunan laukatessa mahanalus jalkoja täynnä pitkin kapeita katuja lähekkäin rakennettujen talojen välissä. Fore kuitenkin vain nauroi vimmausti, heitti jalkaansa taakse tai ohjasi hevostaan sivullepäin, ja säästi kuin säästikin raajaparkansa mokomalta kohtalolta. Lopulta edessä näkyvä suuri Yönsilmän tavernan kyltti ilmoitti, että kaduilla hurjastelu ja ihmisten säikäyttely oli jo loppumaan päin.
Forexte sai jälleen kerran hevosensa pysähtymään kesken laukan, ruunan kavioiden kuitenkin luisuessa mukulakivillä vähän matkaa. Mies käänsi hevosensa ja tuli friisiläisen rinnalle ravaten. Casalassan vaahtosi ja heitti päätään, mutta se oli täysin tuttua Forextelle, joka kyllä tiesi mitä hevonen tarkoitti.
Keishiron kysyvään ilmeeseen mies vain nauroi remakasti.
"Nyt kun kerran kylille päätettiin vähän lähteä, niin kai on parempi tehdä kaikki kunnolla. Taisi yksi leski itäisellä puolella kaupunkia jäädä säikyttämättä, mutta muuten tuli aika moni muu hoideltua sinne ojaan."
mies hymyili viattomasti ja loikkasi pois täplikkään ruunan selästä ja talutteli dramaattisesti tikuttavaa hevostansa muutamaan otteeseen edestakaisin ja ympyröillä.

Keishiro naurahti, samalla kuin hyppäsi friisiläisorinsa Utopian selästä. Mies taputti syvään hengittelee oria kaulalle ja antoi sormensa käydä tämän suitsien kirjailluilla, kelttityylisillä hopeasoljilla. Käsityötä, pitun kalliit, mutta jokaisen lantin arvoiset. Keishiro maiskautti Utopiaa liikkeelle ja ori käveli Keishiron perässä muutamia kierroksia. Sitten mies kaivoi satulalaukusta valkoisilla punoksilla koristellun, mustan loimen ja heitti sen oriin ylle. Ei sairastumisia Keihisron hevoselle. Mies välitti otuksestaan ja halusi huolehtia siitä itse vaikka Symora olisi saanut sormeaan napsauttamalla kenet tahansa katsomaan oriinsa perään. Mutta näin oli parempi. Utopia ei ollut ori helpoimmasta päästä, se oli kyllä nopea, hallitsi esteet ja reagoi herkästi, mutta valitsi ratsastajiaan huolella. Sen selässä ei kuka tahansa pysynyt.
Keishiro käveli tavernan seinämälle ja sitoi oriinsa kiinni hieman syrjäisempään nurkkaan, kauemmas muista kiinnitetyistä hevosista. Mies puheli muutaman sanan hevoselle, joka pärskähti kuin vastaukseksi. Sitten mies loi hymyn Forelle.

"Shall we go and make a bit groove to our tiny taverna?" Tämä lausahti leikkisästi käyttäen taas kieliä. Sivistyneiden ja lukemaan ehtineiden valtuus oli osata useampia kieliä. Symoralaiset puhuivat useasti myös legendakieliä, kuten lohikäärmettä, sekä cirruksien murteita. Keishiro puhui niitä puolisujuvasti, mutta juhlissa bilettäminen oli ollut mielenkiintoisempaa kuin opiskelu. Sen sijaan Keishiron sisko Meilia oli alan mestari...

Casalassan riuhtaisi päätään irti miehen otteesta, Foren tietäessä hevosensa käyttäytymisen olevan lähestulkoon pelkkää protestia ja diivailua. Hymähtäen mies antoi perässään kipsuttavalle ruunalle ohjaa, joka lährs välittömästi laski päänsä ja lopetti teputtamisen ja päänheittelyn. Kun omaa hevostaan ja sen tapoja tutkiskeli puolet elämästään ja ne oppi tuntemaan, yleensä lopputuloksena oli yhteisymmärrys. Casalassan käveli nyt jo rennoin, pitkin askelin miehen perässä tuon palatessa pikkuserkkunsa ja Utopian luo. Pysäyttäessään hevosensa friisiläisen rinnalle ja kaivaessa pikkuruunan kevyen puoliloimen satulalaukustaan hevonen laski päätään eteenpäin ja venytti selkäänsä. Tyytyväisenä Casalassan hieraisi vielä turvallaan omistajansa rintaa, kunnes Fore napsautti sormiaan päänsä yläpuolella saaden lähistöllä kykkineen tallipojan juoksemaan nopeasti paikalle.
"Ja muitakin Ian, ettet laita sitä lähelle muita hevosia, niinkuin viimeksi teit."
Fore sanoi pojalle tuon ottaessa poikaa mulkoilevan hevosen ohjista kiinni. Fore kävi Yönsilmässä niin usein, ettei tarkempia ohjeita täytynyt antaa, mutta viime kerralla juuri samainen poika oli onnistuneesti laittanut Casalassanin normaaliin karsinaan, jossa vierustoverit olivat olleet aivan liian lähellä suuren yksityisyysalueen omaavaa täplikästä. Kesken illanvieton oli sitten tultu hakemaan riehuvan hevosen omistajaa, kun täplikäs oli laittanut puolet karsinoiden välisestä seinästä päreiksi päästäkseen murjomaan viereisessä karsinassa olleen kalliin raudikon ratsun. Omistaja kuitenkin oli mukavasti hiljennyt huomatessaan että täplikkään hevosen omistaja ei ollutkaan mikään tavallinen, ja tajutessaan että nimittäessän Casalassania halvaksi luuskaksi, oli ollut harvinaisen väärässä. Täplikäs ratsu oli ollut vähintäänkin kolmen raudikon arvoinen.

Fore kääntyi Keishiron puoleen samaan aikaan kun pikku tallipoika kysyi, halusiko herra Symorakin hevosensa sisälle. Olkihiuksinen vastasi KEishiron kysymykseen pelkällä virnistyksellä, joka kieli varmaankin aivan tarpeeksi Foren aikeista.

((Tulipa kökkönen, anteeksi .____.))

Keishiro pudisti tottuneesti päätään tallipojalle ja soi tälle kannustavan hymyn, ilta oli venymässä yöksi ja jupuneiksi ratsastajiksi aivan pian. Utopiaa ei kuitenkaan sopinut viedä sisälle, se oli paremmin suojassa ja turvassa tavernan nurkalla, syöden ruohoa lieassa. Keishiro virnisti Forelle takaisin ja asteli kohti tavernan ovia. Ovella vartioiva portsari avasi kaksikolle ovet heti heidät nähdessään. Mitään sanan vaihtoja ei tapahtunut, vain viileä nyökkäys puolikkaaksi kiitokseksi ja sekin oli Keishirolta tarpeeton, mutta usein totteutuva.

Tavernan lämpö kohtasi miehen kasvot. Äänet, oluen ja kynttilöiden tuoksu, sekä musiikki loivat sen kotoisan ilmapiirin. Huudot hiljenivät kuitenkin hetkeksi, mutta Keishiro viittasi nopeasti kädellään orkesteria ja keskustelijoita jatkamaan, Fore ja hän olisivat vain vietämässä aikaa. Tottuneesti Keishiro käveli baaristiskille ja tuttu tarjoilijatyttö soi tälle hymyn.

"Iltaa Mirash, se tavallinen" Keishiro sanoi, hieman normaalia flirttiä äänessään kun puhui tummahiuksiselle ja kauniille tarjoilijattarelle. Kyseessä oli kuitenkin vain leikkiä, kuten tiedettiin. Mirash katsahti nyt Keishiron ohitse saadakseen Foren tilauksen, hymyillen hurmaavasti.